Kaikki yksitoista opetuslasta lähtivät Galileaan ja nousivat vuorelle, minne Jeesus oli käskenyt heidän mennä. Kun he näkivät hänet, he kumarsivat häntä, joskin muutamat epäilivät. Jeesus tuli heidän luokseen ja puhui heille näin: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti."  (Matt. 28:16-20)

Sata vuotta on Enonkoskella ollut itsenäinen seurakunta. Tosin kirkollista elämää tällä seudulla on ollut jo kauan sitä ennen. Viisi vuosikymmentä ennen seurakunnan itsenäistymistä vuonna 1859 Enonkoskelle perustettiin tehdasseurakunta. Sen aikaa kesti vuoteen 1876, jolloin alkoi 33 vuoden jakso rukoushuonekuntana. Se päättyi Enonkosken seurakunnan itsenäistymiseen vuonna 1909.

Seurakunnan perustamiseen löytyy monia syitä. Kristillinen kirkko ei elä historiattomassa tyhjiössä. Se toimii keskellä ihmisiä, osana muuta yhteiskuntaa. Siksi seurakunnan vaiheetkin ovat osa paikkakunnan historiaa. Sen syntyyn liittyvät tekijät kietoutuvat monin tavoin aikansa yhteiskunnalliseen tilanteeseen. Mutta siinä ei ole kuin osatotuus. Tämän juhlapäivän evankeliumi kertoo kristinuskon näkökulmasta sen, miksi Enonkoskella on seurakunta ja miksi täällä jo sitä ennen on ollut kirkollista elämää.

Evankeliumiteksti sisältää kaksi osaa: Jeesuksen käskyn ja lupauksen. Ensinnä Jeesus käski mennä ja tehdä kaikki kansan opetuslapsikseen. Välineinä tässä tehtävässä ovat kaste ja opetus. Tätä tehtävää Jeesuksen oppilaat lähtivät toteuttamaan. Aikanaan sanoma Jumalasta levisi tänne Pohjolaan. Vanhan Kerimäen seudulle kristinusko levisi ensin idästä. Nämä alueet ovat olleet itäisen ja läntisen kristillisyyden kohtauspaikka. Täällä kastettiin ihmisiä kolmiyhteisen Jumalan nimeen ja opetettiin heille kristinuskon sisältöä. Uskosta Jumalaan ja rakkaudesta lähimmäiseen tuli kantavat periaatteet enonkoskelaisten elämässä.

Jeesuksen käsky tehdä kaikki ihmiset opetuslapsikseen on yhä voimassa. Käsky kastaa ja opettaa velvoittaa edelleen. Sitä varten seurakunta on olemassa, myös täällä Enonkoskella. Valtaosa meistä suomalaisista on kastettu pienenä vauvana. Useimmille meistä opetettiin iltarukous, vietiin pyhäkouluun tai päiväkerhoon ja lähetettiin rippikouluun. Vanhempamme tahtoivat, että mekin kuuluisimme Jeesuksen oppilaiden joukkoon. Näin he toteuttivat Jeesuksen käskyä.

Viime aikoina on ilmaantunut mielipiteitä, ettei lapsia pitäisi kastaa, koska heiltä itseltään ei voi saada siihen lupaa. Jokaisen pitäisi itse saada valita, mitä uskoa tunnustaa. Puolustus- ja arvostelukyvyttömille ihmisille ei pidä tyrkyttää mitään uskontoa. Siitä syystä pikkulapsia ei pitäisi kastaa eikä opettaa rukoilemaan. Heille ei pitäisi antaa uskonnollista kasvatusta. Valitkoon sitten aikuisena, mihin uskovat vai uskovatko mihinkään.

Näin ajattelevilla on kummallinen käsitys lapsesta. Pastori Jaakko Heinimäki kysyy osuvasti äskettäinen ilmestyneessä kolumnissaan (Kotiliesi 26.5.2009): ”Miksi vanhemmat puhuvat lapselleen? Eikö jokaisen pitäisi saada itse valita, mitä kieltä haluaa puhua? Eikö olisi kunnioittavampaa olla manipuloimatta lasta äidin tai isän kielellä ja odottaa, mitä kieltä lapsi itse haluaa puhua sitten, kun on kypsä päättämään asiasta itse? Samaa ajatuspolkua jatkaen voisi myös kysyä, mikä oikeus vanhemmilla on esitellä lapselle omia ystäviään? Eikö jokaisen pitäisi saada itse valita, kenen kanssa seurustelee? Miksi vanhemmat vetävät pienet lapsensa omaan elämänmuotoonsa? Mikä oikeus aikuisella on osoittaa lapselle, mikä hänen mielestään on arvokasta ja oikein? Eikö lapsen pitäisi saada päättää sellaisesta itse?”

Lapsen jättäminen uskon ja uskonnon ulkopuolelle on myös valinta. Vanhemmat tekevät sen lapsen puolesta. Lapsi ei koskaan kasva tyhjiössä, vaan omaksuu koko ajan asioita, arvoja ja uskomuksia ulkopuoleltaan. Siksi on hyvä tietää, mihin haluaa lapsen liittää ja kasvattaa. Ei lapsen ole vaarallista tietää, minkä varassa ihmiset elävät. Ei lapsen vapaus vaarannu siitä, että ohjaan hänet siihen, mihin itse uskon. Päinvastoin se antaa hänelle pohjan ja perusturvallisuuden, jolta kasvaa ja jonka aikanaan vaikka lyödä säpäleiksi, kun on aika ajatella itse. Lapselta ei pidä riistää oikeutta Jumalaan.

Jeesuksen käsky kastaa ja opettaa on synnyttänyt Enonkoskelle seurakunnan. Tätä tehtävää on täällä hoidettu itsenäisenä seurakuntana nyt vuosisadan ajan. Tehtävä jatkuu uusien sukupolvien myötä. Pitäkää huolta siitä, että Jeesuksen käskyä noudatetaan Enonkoskella myös tulevaisuudessa. Tulevilla sukupolvilla on oikeus tulla liitetyksi Kristuksen omaksi ja hänen omiensa joukkoon, seurakuntaan. Heillä on oikeus saada opetusta siitä, mitä kristinusko antaa ja mihin se velvoittaa. Siihen ovat perustuneet elämänarvomme ja –tapamme. Niiden varassa ovat edelliset sukupolvet Enonkoskella eläneet. Ne tarjoavat perustan myös tulevaisuudelle.

Käskyn lisäksi evankeliumiteksti sisältää toiseksi Jeesuksen lupauksen: ”Minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti." Jeesuksen antama tehtävä ei pääty käskyyn vaan lupaukseen. Koko Matteuksen evankeliumi päättyy tähän samaan rohkaisevaan vakuutukseen. Viimeisenä ei ole käsky, vaatimus tai määräys. Viimeisenä on lupaus.

Evankeliumin viimeiset sanat viittaavat evankeliumin alkuun. Enkeli ilmoitti Joosefille, että Marian synnyttämä poika tulee olemaan Immanuel. Suomennettuna se merkitsee: Jumala meidän kanssamme (Matt 1:23). Jeesus ei ollut vain profeetta, vaan hän oli itse Jumala. Sen hän osoitti lopullisesti pääsiäisen tapahtumissa. Ylösnoussut Jeesus on omiensa kanssa kaikki päivät siihen saakka, kunnes tämä maailmanaika päättyy.

Sataan vuoteen Enonkoskella mahtuu monenlaisia aikoja ja vaiheita. Niistä te enonkoskelaiset osaisitte parhaiten kertoa. Te tiedätte, mitä kaikkea tämän paikkakunnan, sukujen ja perheiden sekä yksittäisten ihmisten elämään on vuosisadan aikana sisältynyt. Kaikissa niissä vaiheissa ylösnoussut Jeesus on ollut teidän kanssanne. Jeesuksen läsnäolo ei koske ainoastaan menneisyyttä. Hän lupaa olla kanssamme ”kaikki päivät”. Siihen kuuluu myös tämä päivä. Tänään tässä jumalanpalveluksessa ja tämän päivän tapahtumissa hän on kanssamme. Lupaukseen sisältyy myös tulevaisuus. Me emme tiedä, mitä se tuo tullessaan meille yksilöinä tai yhteisönä. Mutta yksi on varma. Jeesuksen lupaus olla kanssamme pitää paikkansa. Kristittyinä meidän ei koskaan eikä missään tilanteessa tarvitse olla yksin. Tämä avaa turvallisen näkökulman elämään.

Kristitylle ja kirkolle tulevaisuus on avoin. Sitä kohti on turvallista kulkea, kun tietää kirkon Herran kulkevan rinnallamme. Rohkaiskoon teitä enonkoskelaisia nyt ja tulevaisuudessa ylösnousseen Jeesuksen lupaus: ”Minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti."

Seppo Häkkinen