Viikon kolmantena päivänä vietettiin Galilean Kaanassa häitä. Jeesuksen äiti oli siellä, ja myös Jeesus ja hänen opetuslapsensa kutsuttiin häihin. Viini loppui kesken, ja äiti sanoi Jeesukselle: »Heillä ei ole viiniä.» Mutta Jeesus vastasi: »Anna minun olla, nainen. Minun aikani ei ole vielä tullut.» Hänen äitinsä sanoi palvelijoille: »Mitä hän teille sanookin, tehkää se.»

Siellä oli kuusi kivistä vesiastiaa juutalaisten tapojen mukaisia pesuja varten; ne olivat parin kolmen mitan vetoisia. Jeesus sanoi palvelijoille: »Täyttäkää astiat vedellä», ja he täyttivät ne reunoja myöten. Sitten hän sanoi: »Ottakaa nyt siitä ja viekää pitojen valvojalle», ja he veivät. Valvoja maistoi vettä: se oli muuttunut viiniksi. Toisin kuin palvelijat, jotka olivat veden astiasta ottaneet, hän ei tiennyt, mistä viini oli peräisin. Hän kutsui sulhasen luokseen ja sanoi: »Kaikki tarjoavat ensiksi hyvän viinin ja sitten, kun vieraat alkavat juopua, huonompaa. Mutta sinä olet säästänyt hyvän viinin tähän asti.»

Tämä oli Jeesuksen tunnusteoista ensimmäinen, ja hän teki sen Galilean Kaanassa. Hän ilmaisi sillä kirkkautensa, ja hänen opetuslapsensa uskoivat häneen. (Joh. 2:1-11)

Tämä on suomalaisille tuttu Raamatun kertomus. Ehkä se johtuu kansamme kompleksisesta suhtautumisesta alkoholiin. Mutta tässä messussa haluan kiinnittää huomion aivan toiseen asiaan, tapahtumapaikkaan. 

Jeesus ei tehnyt ensimmäistä tunnustekoaan juhlallisessa temppelissä, ei edes vaatimattomassa synagogassa. Hän teki tunnustekonsa tavallisten ihmisten keskellä, hääjuhlassa. Kodin, perheen, suvun ja lähipiirin ihmiset olivat koolla. Minulle tämä puhuu voimakasta kieltä siitä, kuinka Jeesus pyhittää kodin elämän ja haluaa antaa sille suuren merkityksen.

Te tiedätte hyvin, että perhe ja koti ovat ihmiselle tärkeitä. Lukuisat kyselyt ja tutkimukset osoittavat saman. Kodin merkitys on tullut entistä suuremmaksi. Jotkut jopa ilmoittavat "kotoilun" harrastukseen. Siksi kodin hyvinvointi edistää kaikkien, niin yksilöiden kuin koko yhteiskunnan hyvinvointia. Vastaavasti perheen pahoinvointi heijastuu yksilöitä laajemmalle koko yhteiskuntaan. Kirkon tehtävä on olla ihmisten rinnalla etsimässä hyvän elämän edellytyksiä. Työ perheiden kanssa ja hyväksi on tärkeä osa kirkon toimintaa. Tämän viikon evankeliumi suorastaan alleviivaa tätä. Tunnusteollaan Jeesus pyhittää kodin elämän ja antaa perheelle suuren merkityksen.

Jeesuksen tunnustekoon sisältyy rohkaiseva ja kannustava viesti. Jokainen perheen ja kodin hyväksi työtä tekevä toimii Herramme esikuvan mukaisesti. Tässä on teille perheneuvonnan työntekijöille tunnustus. Olette mukana tärkeässä työssä, jonka merkityksen Jeesus itse osoitti. Se rohkaiskoon myös meitä kirkkona entistä määrätietoisemmin puolustamaan perhettä ja toimimaan kotien hyvinvoinnin edestä.

Jeesuksen tunnusteko nostaa samalla peilin meidän perhetyön ja -neuvonnan sekä kirkon työntekijöiden eteen. Miten me olemme arvostaneet omaa perhettämme, kotiamme ja avioliittoamme? Vai onko niin, ettei suutarin lapsella ole kenkiä? Evankeliumin kehotus on huolehtia ensin siitä perheestä, joka on meitä kaikkein lähinnä. Se on meille itse kullekin annettu lahja ja tehtävä. Sitä emme saa laiminlyödä tai unohtaa. Meillekin kuuluu se viesti, jonka piispat joitakin vuosia sitten kirjassaan Rakkauden lahja halusivat välittää: "Viestimme on yksinkertainen: kestävä rakkaus ja onnellinen perhe-elämä ovat mahdollisia myös tänään. Hyvän ja turvallisen kodin rakentaminen ei vaadi uraa, ulkonäköä tai uusimpien trendien tuntemista. Tavallinen elämä riittää." (s 7)

Hyvät työtoverit. Viikon evankeliumi opastaa arvostamaan kotia ja perhettä, huolehtimaan sen hyvinvoinnista niin omassa elämässämme kuin koko yhteiskunnassa. Kaanaan häiden vihkiparille heidän juhlansa oli ikimuistoinen, kun Jeesus oli siellä läsnä. Hän haluaa olla läsnä myös meidän juhlassamme ja arjessamme, meidän kodeissamme.

Seppo Häkkinen