Muutaman päivän kuluttua Maria lähti matkaan ja kiiruhti Juudean vuoriseudulla olevaan kaupunkiin. Hän meni Sakariaan taloon ja tervehti Elisabetia. Kun Elisabet kuuli Marian tervehdyksen, hypähti lapsi hänen kohdussaan ja hän täyttyi Pyhällä Hengellä. Hän huusi kovalla äänellä ja sanoi: "Siunattu olet sinä, naisista siunatuin, ja siunattu sinun kohtusi hedelmä! Kuinka minä saan sen kunnian, että Herrani äiti tulee minun luokseni? Samalla hetkellä kun tervehdyksesi tuli korviini, lapsi hypähti riemusta kohdussani. Autuas sinä, joka uskoit! Herran sinulle antama lupaus on täyttyvä!"(Luuk. 1:39-45)

Marian ilmestyspäivän evankeliumiteksti kertoo maailmanhistorian kuuluisimmasta kylämatkasta. Kyläilijästä on tullut kaikkien aikojen kuuluisin nainen ja hänen nimestään ylivoimaisesti suosituin koko maailmassa.

Enkeli Gabriel ilmoitti nuorelle Marialle, että hän tulee raskaaksi ja synnyttää Jumalan Pojan, Jeesuksen. Muutaman päivän kuluttua tästä ilmoituksesta Maria lähti rasittavalle, useita päiviä kestävälle matkalle kotoaan Galilean Nasaretista kohti Juudean vuorimaata. Hänen sanotaan jopa ”kiiruhtaneen”. Maria halusi nähdä oman ”merkkinsä”, josta enkeli oli hänelle puhunut: yli-ikäisenä raskaaksi tulleen sukulaisensa Elisabetin, joka kantoi kohdussaan Messiaan edelläkävijää, Johannes Kastajaa.

Maria kohtasi sukulaisensa Elisabetin ja Sakariaan Juudean vuoristoseudun kaupungissa. Vajaat kymmenen kilometriä Jerusalemista länteen on Ain Karemin kylä. Nimi tarkoittaa suomeksi viinitarhan lähdettä. Kylä on nimensä mukainen. Se on kauniissa laaksossa. Siellä on paljon öljypuita ja viiniköynnöksiä. Vanha lähde on keskellä kylää. Kirkollisen perimätiedon mukaan tuo seutu on Johannes Kastajan syntymäseutu, tämän päivän evankeliumin kertoman Marian ja Elisabetin kohtaamisen tapahtumapaikka. Evankeliumi itse ei mainitse sen paikan nimeä, johon Maria kiiruhti, vaan puhuu eräästä Juudean vuorimaan kaupungista. Kirkollinen perimätieto voi kuitenkin hyvin olla oikeassa, sillä pappien enemmistö asui Jerusalemin ulkopuolella. Pappi Sakariaan asuinpaikka on todella voinut olla juuri tuo kylä.

Samalla kertaa, kun sukulaisnaiset kohtaavat, hypähtää lapsi Elisabetin kohdussa ja hän täyttyy Pyhällä Hengellä. Elisabet sanoo Marialle merkilliset sanat: "Siunattu olet sinä, naisista siunatuin, ja siunattu sinun kohtusi hedelmä! Kuinka minä saan sen kunnian, että Herrani äiti tulee minun luokseni? Samalla hetkellä kun tervehdyksesi tuli korviini, lapsi hypähti riemusta kohdussani. Autuas sinä, joka uskoit! Herran sinulle antama lupaus on täyttyvä!"

Elisabet kertoo kolme keskeistä asiaa Mariasta. Ensinnä sen, että "Siunattu olet sinä, naisista siunatuin, ja siunattu sinun kohtusi hedelmä!”

Siunaus ei tarkoita vain sitä, että toivotamme toisille hyvää tai puhumme heistä hyvää tai rukoilemme heidän puolestaan. Siunaus sisältää toki nekin, mutta siihen sisältyy enemmän. Siunaus on Jumalan tahdon toivomista ja toivottamista. Siunatessamme pyydämme sitä, että Jumalan tahto tapahtuu elämässämme. Siunaus ei siis ole sitä, mitä me ihmiset yleisesti pidämme hyvänä. Siunaus on sitä, mitä Jumala pitää hyvänä. Se on tämän toteutumisen toivottamista ja pyytämistä.

Uuden testamentin kielessä siunaus on suomeksi "puhua hyvää" (kr. eulogia = siunaus). Siunauksessa on kyse siitä, että Jumala puhuu meille hyvää, sitä, että hän on rakkaus. Tuo rakkaus tulee ilmi ennen kaikkea Jeesuksessa Kristuksessa. Näin siunaukseen kuuluu kaikki se, mitä Jeesus on puolestamme tehnyt.

Jumala on rakkaus. Siunatessaan ihmistä, hän jakaa omasta rakkaudestaan ja hyvyydestään. Tämän Maria sai kuulla. Hän sai olla Jumalan rakkauden kohteena. Ja samalla hänen kohdussaan kasvava lapsi oli Jumalan siunauksen varsinainen antaja ja lähde.

Toiseksi Elisabet sanoo: ”Kuinka minä saan sen kunnian, että Herrani äiti tulee minun luokseni?” Elisabet kutsuu Mariaa Herran äidiksi. Tässä Elisabet tunnustaa uskonsa Jeesuksen jumaluuteen. Elisabet tunnustaa, että Jeesus on Herra. Marian uskon ohella tämän päivän evankeliumi puhuu Elisabetin uskosta.

Elisabetin tunnustus on ensimmäinen ihmisen lausuma kristillisen uskon ydintunnustus: Jeesus Kristus on Herra. Tämän tunnustuksen ensimmäinen lausuja oli nainen, aivan kuin ylösnousemuksen ensimmäiset todistajat olivat naisia. Naisilla on aina ollut merkittävä tehtävä uskon todistajina ja levittäjinä, vaikka monesti he ovat jääneet taka-alalle. Luulenpa, että meistä moni on saanut oppia uskon perusasiat joltakin naiselta, on se sitten äiti tai mummo tai vaikkapa pyhäkoulunopettaja.

Juudean vuorimaan pikkukaupungissa kohtaavat kaksi ihmistä, jotka uskovat Jeesukseen jo ennen hänen ihmiseksi syntymäänsä. Nämä kaksi naista, Elisabet ja Maria, annetaan meille uskon esikuviksi. Raamattu kehottaa: Seuratkaa näiden naisten esimerkkiä! 

Mutta paljon on naisilla ja miehillä yhä tehtävää, että toteutuisi ensimmäisten kristittyjen unelma ajasta, jolloin jokainen kieli tunnustaa Isän Jumalan kunniaksi: "Jeesus Kristus on Herra” (Fil 2:11). Marianpäivä rohkaisee meitä tajuamaan, että Jumala käyttää työhönsä meitä tavallisia ihmisiä – yhtä hyvin naisia kuin miehiäkin. Tämä päivä haastaa meidät toimimaan yhdessä Jumalan työtovereina Mäntyharjulla, tässä seurakunnassa ja tällä paikkakunnalla.

Kolmanneksi Elisabet vakuutti Marialle, että ”Autuas sinä, joka uskoit! Herran sinulle antama lupaus on täyttyvä!" Maria sai vakuutuksen, että hän oli autuas. Siltä ei välttämättä hänestä ollut tuntunut viime päivinä. Pikemminkin hän oli hämmentynyt ja ihmeissään kaikesta tapahtuneesta.

Autuas merkitsee suomeksi onnellista, oikeastaan ikionnellista, jumalallista onnellisuutta. Autuudessa on kysymys enemmästä kuin tunteista. Autuus on pelastetun onnea. Se on tietoisuutta siitä, että Jeesuksen pelastustyö riittää tähän nykyiseen ja tulevaan elämään. Autuus on osallisuutta iankaikkisesta pelastuksesta. Se on yhteyttä Kristukseen ja hänessä ilmaistuun Jumalan isänrakkauteen, josta mikään ei voi häneen luottavaa riistää irti.

Maria sai kuulla: ”Autuas sinä, joka uskoit!” Maria on autuas evankeliumiin uskovana, ei Jeesuksen äitinä, palvottuna taivaan kuningattarena. Hän uskoi, vaikka ei nähnyt. Hän luotti Jumalan lupauksiin, vaikka oma järki ei sitä ymmärtänytkään. Jumalan lupaus kantoi. Niin se tekee yhä. Sen varaan voi rakentaa niin oman elämänsä kuin koko Mäntyharjun seurakunnan tulevaisuuden. Jumalan todellisuus ja Jumalan lupaukset kestävät.

Hyvät seurakuntalaiset. Marian ilmestyspäivä kertoo lyhyestä, mutta merkittävästä tapahtumasta Jumalan pelastushistoriassa. Pienestä kaikki alkoi: kahden raskaana olevan naisen kohtaamisesta. Ne olivat erikoisia raskauksia: toinen nainen oli niin vanha, ettei hänen enää järjen mukaan olisi pitänyt olla raskaana ja toinen oli nuori nainen, joka ”ei miehestä mitään tiennyt”. Tilanne oli kummallekin hämmentävä ja pulmallinenkin. Yhteydestä Jumalaan ja toisiinsa he löysivät voimaa ja uskoa tehtäväänsä.

Katekismuksemme opettaa: ”Nasaretin Maria suostui Jumalan ihmeeseen ja synnytti Jeesuksen. Näin hänestä tuli Jumalan äiti. Marian usko on meille esikuva. Hän luotti Jumalaan, vaikka ei voinutkaan käsittää hänen suunnitelmiaan ja toimintatapaansa.” (Katekismus, 16)

Maria uskoi. Hän on kuin Abraham, joka Jumalaan luottaen lähti kotimaastaan tietämättä tarkalleen, minne oli saapuva. Mariakin lähti matkalle, jonka vaiheita ja lopputulosta hän ei osannut ennakoida. Hän lähti liikkeelle yksin Jumalan lupauksen varassa. Tällaisia me uskovat olemme. Meillä on Jumalan lupaus. Sen vuoksi me uskomme, vaikka emme näe. Ja olemme juuri siksi autuaita.

Me saamme kaikki olla Herran palvelijoita ja palvelijattaria, Kristuksen kantajia lähimmäistemme luo. Hän antakoon meille voimansa ja viisautensa niin, että maailma saisi sanoin ja teoin kuulla Jumalan rakkaudesta, Vapahtajastamme Jeesuksesta Kristuksesta, hänestä, joka sikisi Pyhästä Hengestä ja syntyi neitsyt Mariasta.

Seppo Häkkinen