Jeesus sanoo:"Älkää huolehtiko hengestänne, siitä mitä söisitte tai joisitte, älkää ruumiistanne, siitä millä sen vaatettaisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet? Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut! Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?Mitä te vaatetuksesta huolehditte! Katsokaa kedon kukkia, kuinka ne nousevat maasta: eivät ne näe vaivaa eivätkä kehrää. Minä sanon teille: edes Salomo kaikessa loistossaan ei ollut niin vaatetettu kuin mikä tahansa niistä. Kun Jumala näin pukee kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna joutuu uuniin, niin tottahan hän teistä huolehtii, te vähäuskoiset!Älkää siis murehtiko: 'Mitä me nyt syömme?' tai 'Mitä me juomme?' tai 'Mistä me saamme vaatteet?' Tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne tietää kyllä, että te tarvitsette kaikkea tätä. Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin. Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet." (Matt. 6:25-34)

Tämän sunnuntain evankeliumiteksti sisältyy Matteuksen tallettamaan Jeesuksen vuorisaarnaan. Vuorisaarna on tunnetuimpia Uuden testamentin kohtia. Sen alussa, autuaaksi julistamisten jälkeen, seuraa eettisiä ohjeita Vanhan testamentin kymmenen käskyn pohjalta. Käskyt ja ohjeet ilmaisevat, mitä Jumala meiltä odottaa ja vaatii, mitä meidän ihmisten tulee tehdä ja mitä jättää tekemättä. Ne ohjaavat vastuulliseen elämään suhteessa lähimmäiseen, yhteiskuntaan ja luomakuntaan.

Yllätyksellisesti heti näiden eettisten ohjeiden jälkeen Jeesus kehottaa huolettomuuteen: Katsokaa taivaan lintuja ja kedon kukkia, älkää turhia murehtiko! Miten nämä näköalat sopivat yhteen? Eikö tuollainen huolettomuus ole haihattelua ja johda vastuuttomuuteen? Onko kristitty pelkkä taivaanrannanmaalari?

Jeesus ei kiellä varautumasta tulevaisuuteen. Ihmisellä saa olla arkipäiväisiä tarpeita. Jeesus itse vakuuttaa, että Jumalakin tietää ihmisen tarvitsevan jokapäiväisiä asioita kuten ruokaa, juomaa ja vaatteet. Ei niiden hankkiminen ja käyttäminen ole mitenkään väärin. Jumala on itse luonut ihmisen sellaiseksi, että hän tarvitsee niitä. Siksi on oikein ja hyvä huolehtia toimeentulosta. Jokaisella meillä on asioita, joista on huolehdittava. Jeesus ei halua, että meistä tulisi kohtaloon uskovia fatalisteja ja vastuuttomia kansalaisia.

Jeesus puhuu asioiden tärkeysjärjestyksestä. Juuri ennen murehtimattomuuskehotusta Jeesus sanoi: "Kukaan ei voi palvella kahta herraa. Jos hän toista rakastaa, hän vihaa toista: jos hän toista pitää arvossa, hän halveksii toista. Te ette voi palvella sekä Jumalaa että mammonaa." Jeesus muistuttaa vakavasti siitä, millainen on elämän oikea tärkeysjärjestys: "Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan.» Jumala kyllä tietää, että me tarvitsemme ruokaa, juomaa, vaatteita, siksi niistä murehtiminen on turhaa. Sen sijaan siitä meidän pitää kantaa huolta, millä paikalla Jumala on elämässämme.

Murehtiminen tummentaa horisontin ja saa meidät kääntymään itseemme. Näköala kaventuu. Keskitymme niin huoleen huomisesta ja kaikesta ajallisesta, että ne täyttävät mielen. Jumala ei luvannut elämää, jossa ei olisi murhetta. Jokainen kohtaa elämässään murheita oman osansa. Huolet ja murheet eivät kysy lupaa tullessaan eivätkä lähde käskemällä. Huolilla ja murheilla on taipumus kolminkertaistua: on kannettava huolta etukäteen, on murehdittava silloin, kun murheet ovat päällä ja sitten murehdittava vielä jälkeenpäin.

Jeesuksen mukaan päiväkohtainen murhe riittää. Jumala ei lupaa murheetonta elämää, mutta hän lupaa olla kanssamme kaikkina aikoina, jokaisena hetkenä. Siksi ratkaisevaa on se, että Jumala saa olla elämän ykkössijalla. Tärkeys- ja kiireysjärjestyksessä ensimmäisenä on Jumalan valtakunta ja Jumalan vanhurskaus, ei se, mitä me haluamme tai tunnemme tarvitsevamme. Jumalaa etsivä huomaa, kuinka näköalat laajenevat. Hän huomaa, että elämän kiintopisteen löydyttyä asettuvat muutkin asiat järjestykseen. Eri elämänalueiden sirpaleista alkaa hahmottua kokonaiskuva.

Hyvät seurakuntalaiset. Jeesus sanoo: "Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet." Tällä hän opettaa meille oikeanlaista Jumalan lapsen huolettomuutta. Siihen on kolme hyvää syytä. 

Ensinnä huolehtiminen ja murehtiminen huomisesta on tarpeetonta. Jumala on itse luvannut kantaa huolen tulevaisuudestamme. Jeesus lupaa meille, että Taivaallinen Isä näkee tarpeemme. Hän tietää, mikä on meille välttämätöntä. Hän kantaa vastuun meidän hyvinvoinnistamme.

Jeesus rohkaisee meitä katselemaan Jumalan luomistekoja – erityisesti seuraamaan kukkien ja lintujen elämää. Jumala ei ole antanut kukille eikä linnuille kykyä ajatella ja rakentaa tulevaisuuden suunnitelmia. Ne eivät osaa tehdä työtä tulevaisuuden varalle. Silti Jumala huolehtii siitä, että ne elävät ja täyttävät sen tehtävän, minkä Hän on niille asettanut. Jumala antoi meille kyvyn ajatella ja tehdä työtä. Kun Jumala itse on antanut meille tällaiset kyvyt, niin niitä tulee käyttää hyväksi. Juuri niiden kautta Taivaallinen Isä huolehtii meidän huomisesta päivästämme. Siksi meidän tulee kylvää, leikata, koota viljaa varastoihin, valmistaa kankaita. Ne ovat Jumalalta saatuja lahjoja elämän ylläpitämiseksi. Mutta mitään niistä ei tarvitse tehdä murhe, huoli ja ahdistus rinnassa. Taivaallinen Isä kykenee huolehtimaan omistaan senkin jälkeen, kun heidän omat mahdollisuutensa ovat loppuneet.

Toiseksi murehtiminen on sopimatonta Jumalan lapsille. Ajallisista tarpeista murehtiminen on arvotonta niille, jotka ovat Jumalan valtakunnan kansalaisia. Pakanat tavoittelevat rahaa ja aineellista hyvää. Heidän huolensa ovat ajallisissa. He vetoavat jumaliinsa saadakseen nimenomaan ajallisia etuja: rahaa, tavaraa, terveyttä, mainetta ja valtaa.

Jumalan valtakunnan kansalaisen tehtävä on tavoitella jotain paljon korkeampaa: Jumalan valtakuntaa ja Hänen vanhurskauttaan. Jeesus ei suinkaan julista meille, että kristityn ei tarvitsisi tavoitella mitään elämässään. Etsiminen ja tavoittelu kuuluvat Jumalan luomaan elämään. Miten säälittävä onkaan ihminen, jolla ei ole mitään tavoitteita, joka vain ajelehtii elämässään sinne tänne, jolla ei ole mitään halua tehdä mitään, saavuttaa mitään, joka on vain virran vietävänä.

 Jumalan valtakunnan kansalaisina meillä on tehtävänä tavoitella ja etsiä. Jeesus sanoo sen näin: "Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan." Siis elämän ykköstavoite on Jumalan tunteminen sekä Jumalan hyvä tahdon toteutuminen elämässämme.

Riittää, kun huolehdimme suhteesta Jumalaan. Riittää, kun olemme kuuliaisia Hänen sanalleen myös silloin, kun se koskee työtä ja lepoa. Silloin ei tarvitse kantaa turhaa murhetta huomisesta.

Kolmanneksi tulevaisuudesta murehtiminen on hyödytöntä. Elämä ei ole ihmisen omassa hallussa. Elämä on loppujen lopuksi hauras ja rajallinen. Sitä voivat kenen tahansa kohdalla helposti järkyttää yllättävät, oman itsen ulkopuoliset tekijät. Voi tulla sairaus tai onnettomuus, läheisen kuolema, työpaikan menetys, ero puolisosta, kodin kadottaminen. Odottamattomia asioita voi tapahtua. Silloin kaikki varmalta näyttänyt lakkaakin olemasta varmaa. Huomista varten koottu ei enää olekaan merkityksellistä. Silloin on merkityksellistä enää vain Jumalan valtakunta ja Jumalan tahto.

Jumalan valtakunta merkitsee luottamusta Jumalan hyvyyteen, rakkauteen, armoon, huolenpitoon. Se merkitsee luottamusta siihen, että mikään onnettomuus tai puute ei estä Jumalan läheisyyttä. Siitä merkkinä on se, että Jumala on antanut oman Poikansa syntyä ihmiseksi, tehdä työtä, nähdä nälkää, kärsiä ja kuolla. Mikään vaikeus, varattomuus tai nälkä ei ole merkki siitä, että Jumala olisi kaukana. Hän on päinvastoin lähellä, niin kuin ihmiseksi tullut Jumalan Poika on jokaista ihmistä lähellä. Hän pitää huolen tänään, hän pitää huolen huomennakin.

Tulevaa murehtimalla tuhlaamme voimavaramme niin, että emme kykene ja jaksa tehdä sitä, mikä on tänään hoidettava. Jumala ei halua meidän kantavan sellaisia taakkoja, jotka kuuluvat vasta huomiseen päivään. Hän itse vakuuttaa, että kullekin päivälle riittää oma kuormansa. Vanha kristittyjen viisaus kuuluu: "Eilinen on mennyt, huomisesta emme tiedä, tänään auttaa Herra."

Seppo Häkkinen