Jeesus sanoo:"Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle. Täällä tekevät koi ja ruoste tuhojaan ja varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen. Siellä ei koi eikä ruoste tee tuhojaan eivätkä varkaat murtaudu sisään ja varasta. Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi.Silmä on ruumiin lamppu. Jos silmäsi on terve, koko ruumiisi on valaistu. Jos silmäsi ovat huonot, koko ruumiisi on pimeä. Jos siis se valo, joka sinussa on, on pimeyttä, millainen onkaan pimeys!Kukaan ei voi palvella kahta herraa. Jos hän toista rakastaa, hän vihaa toista; jos hän toista pitää arvossa, hän halveksii toista. Te ette voi palvella sekä Jumalaa että mammonaa."

(Matt. 6:19-24)

Pikaisesti luettuna evankeliumista saa sen vaikutelman, että Jeesus kieltää aarteiden ja mammonan keräämisen. Mutta tarkkaan tutkittuna Jeesuksen viesti on päinvastainen. Itse asiassa hän kehottaa keräämään niitä.

Aarre ei tarkoita mitä tahansa omaisuutta. Jeesus puhuu ennen kaikkea piilotetuista kalleuksista ja varastoidusta omaisuudesta. Siksi aarteen täytyy olla sellaista, joka kestää. Jeesus ottaa esimerkikseen kolme aikansa merkittävintä kalleutta.

Ensinnä mainitaan hienot vaatteet. Kalliit kankaat olivat vaurauden näkyvin merkki. Jeesus ajatteli hyvin realistisesti. On typerää sijoittaa varojaan näin kestämättömään tavaraan. Kun vaatteet varastoidaan, koit tuhoavat ne.

Toiseksi Jeesus puhuu aarteesta, jonka ruoste voi hävittää. Tarkkaan ottaen ruosteeksi käännetty sana on tässä yhteydessä epätarkka. Kreikassa sana (brosis) tarkoittaa sekä puuta syövää matoa, joka tekee arkut ja kirstut hauraiksi, että rautalippaita tuhoavaa ruostetta. Ilmeisesti Jeesus tarkoittaa tässä aarteella viljavarastoa, johon haurastuneesta seinämästä pääsi helposti rottia, hiiriä, matoja ja muita syöpäläisiä, jotka saastuttivat aarteen pian käyttökelvottomaksi.

Kolmantena aarteena mainitaan kulta ja raha. Niiden ongelmana olivat varkaat. Kun pankkeja ja holveja ei ollut, arvoesineet kätkettiin kotiin tai pihamaalle. Varkaan oli helppo kaivaa reikä seinään ja ryöstää aarre tai kaivaa maahan kätketty aarre esiin.

Jeesus ei puhu vaatteita, viljaa tai rahaa vastaan. Ei, vaan hän varoittaa rakentamasta elämäänsä niiden varaan. Tavara ja omaisuus ovat huono rakkauden kohde ja elämän perusta. Tavara väistämättä katoaa. Mikään omaisuus ei kestä iankaikkisesti. Vanha sananlasku ilmaisee asian viisaasti: käärinliinoissa ei ole taskuja. Kukaan ei voi viedä mukanaan kuolemanjälkeiseen todellisuuteen sitä, mitä täällä keräsi ja omisti.

Jos ihminen haluaa olla viisas, hän rakentaa elämänsä sellaisen varaan, mitä häneltä ei mikään voi viedä pois. Jeesus sanoo sen näin: "Kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen. Siellä ei koi eikä ruoste tee tuhojaan eivätkä varkaat murtaudu sisään ja varasta. Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi."

Jeesus ei siis kiellä keräämästä aarteita. Päinvastoin hän kehottaa kokoamaan aarteita taivaaseen. Mitä se tarkoittaa? Jeesus käyttää tässä vielä monikkomuotoa. Hän puhuu aarteista. Mitkä ovat Jumalan valtakunnan aarteet? Otan niistä tässä esille kaksi.

Ensinnä suurin aarre on sanoma Kristuksesta. Anekauppaa vastaan laatimissaan teeseissä Martti Luther kirjoitti: "Kirkon todellinen aarre on Jumalan kunnian ja armon kaikkein pyhin evankeliumi." Aarteiden kokoaminen taivaaseen alkaa siitä, että me tunnustamme Jumalan hyvän tahdon meitä kohtaan ja vastaanotamme sen pelastuksen, minkä hän on valmistanut maailmalle Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa.

Mikään ei vedä vertoja aarteelle, joka vakuuttaa meille Jumalan hyvää tahtoa luomakuntaansa kohtaan. Mikään muu aarre ei kestä eikä kannattele ihmistä silloin, kun häneltä riisutaan kaikki ulkonainen menestys, rikkaus, asema, hyvinvointi, terveys. Mikään muu ei kykene lohduttamaan ja rohkaisemaan sairauteensa riutuvaa, yksinäisyyteensä unohtuvaa, murheisiinsa masentuvaa ja huoliinsa hautautuvaa kuin Jumalan läsnäolo.

Siihen tarvitaan kuitenkin jotain: tarvitaan joku, joka tuo Jumalan rakastavan läsnäolon kuultavaksi, nähtäväksi, koettavaksi ja uskottavaksi. Tarvitaan sanan julistajia ja tarvitaan lähimmäisiä, tarvitaan kirkon työntekijöitä ja tarvitaan seurakuntalaisia. Ilman näitä ei kirkkoa voisi olla olemassa. Tämä on meidän kirkon työntekijöinä muistettava. Kun pohdimme työmme priorisointia, resurssien jakamista ja seurakuntaelämän painopisteitä, muistakaamme tämä: "Kirkon todellinen aarre on Jumalan kunnian ja armon kaikkein pyhin evankeliumi."

Toiseksi köyhät ovat kirkon aarre. Tämä on erityisesti syytä muistaa tässä kirkossa ja seurakunnassa. Lappeen suojeluspyhimys onpyhä Laurentius, joka on myös kuvattuna sen vaakunassa. Laurentius oli ensimmäisiä kristillisen kirkon diakoneja. Hän eli 200-luvulla. Laurentius sai määräyksen viedä Rooman seurakunnan omaisuuden keisarille. Hän jakoi varat kuitenkin köyhille ja vei heidät keisarin eteen sanoen, että he ovat kirkon oikea aarre. Laurentius surmattiin legendan mukaan polttamalla hänet elävältä halstarilla.

Ensimmäiset kristityt huolehtivat rakastavasti köyhistä, sairaista, vaikeuksissa olevista, apua tarvitsevista ja kaikista niistä, joista kukaan muu ei välittänyt. Pyhän Laurentiuksen sanoin he olivat kirkon aarre. He ovat aarre siksi, että jokaisessa apua tarvitsevassa lähimmäisessä me kohtaamme itsensä Jeesuksen. Antaessamme heille jotakin itsestämme, me annamme suoraan meidän Herrallemme.

Vähimmissä veljissämme kohtaamme Kristuksen. Tämä on tärkeä viesti meille kirkon työntekijöinä. Vähimmissä veljissämme ja sisarissamme kohtaamme Kristuksen. Tämä ajattelu pitää kirkon oikealla tiellä, palvelemassa pienimpiä. Se kutsuu meitä hyvyyden liikkeeseen, tekemään hyvää, palvelemaan Kristusta pienimmissä ja vähäisimmissä. Kirkon varhaiskasvatustyössä olette monessa mielessä aarteiden äärellä!

Hyvät työtoverit. Jeesuksen kehotus evankeliumissa on: "Kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen." Samalla hän muistuttaa: "Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi." Ihmisen mieli on sillä tavoin rakennettu, että kun se kiinnittyy johonkin asiaan, sen on vaikea olla ajattelematta sitä. Ajatukset täyttyvät tuosta yhdestä tärkeästä asiasta. Sitä on suorastaan vaikea karistaa mielestä. Aina se vain tulee mieleen ja saa liikkeelle sitä kohti. Tämän lienee jokainen huomannut itsestään tai lähimmistään.

Martti Luther kirjoittaa Isossa Katekismuksessaan: "Sinun Jumalasi on oikeastaan se, mihin sydämesi kiintyy ja minkä varaan sen uskot." Joku toinen on sanonut saman vielä suorempaan: sinun jumalasi on se, mitä kaikkein mieluiten ajattelet. Missä sinun aarteesi on, siellä on sydämesi. Ja missä sydämesi on, sieltä toivot myös aarteita löytäväsi.

Tänään meitä kirkon työntekijöitä muistutetaan siitä, että todellinen aarre on evankeliumi Kristuksesta. Siitä me saamme elää ja siihen kiinnittää sydämemme. Tehtävämme on sanoin ja teoin välittää tätä sanomaa kaikkeen maailmaan. Ennen kaikkea se kutsuu meitä palvelemaan Kristusta vähäisimmissä ja pienimmissä.

Seppo Häkkinen