Jeesus sanoi opetuslapsilleen: "Vielä vähän aikaa, ettekä te näe minua, taas vähän aikaa, ja te näette minut jälleen." Jotkut opetuslapsista kyselivät toisiltaan: "Mitä hän oikein tarkoittaa sanoessaan: 'Vielä vähän aikaa, ettekä te näe minua, taas vähän aikaa, ja te näette minut jälleen'? Ja mitä hän tarkoittaa, kun sanoo menevänsä Isän luo?" "Miksi hän puhuu vähästä ajasta?" he ihmettelivät. "Ei hänen puhettaan ymmärrä." Jeesus huomasi, että heidän teki mieli kysyä häneltä. Hän sanoi heille: "Sekö teitä askarruttaa, että sanoin: 'Vielä vähän aikaa, ettekä te näe minua, taas vähän aikaa, ja te näette minut jälleen'? Totisesti, totisesti: te saatte itkeä ja valittaa, mutta maailma iloitsee. Te joudutte murehtimaan, mutta tuskanne muuttuu iloksi. Nainen, joka synnyttää, tuntee tuskaa, kun hänen hetkensä koittaa. Mutta kun lapsi on syntynyt, äiti ei enää muista kipujaan vaan iloitsee siitä, että ihminen on syntynyt maailmaan. Tekin tunnette nyt tuskaa, mutta minä näen teidät vielä uudelleen, ja silloin teidän sydämenne täyttää ilo, jota ei kukaan voi teiltä riistää. Sinä päivänä te ette kysy minulta mitään." (Joh. 16:16-23)

”Ei hänen puhettaan ymmärrä.” Tämä oli opetuslasten kokemus Jeesuksen puheesta. Tunne voi olla sinullekin tuttu. Jeesuksen opetuksista ja Raamatun teksteistä ei tahdo saada tolkkua. Puhumattakaan pappien saarnoista. Siksi ei ole ihme, että jokin aika sitten nimimerkki ”gagman” purki tuntojaan Suomi24-sivustolla:Kirkon touhuissa olisi paljon enemmän järkeä, jos arkkipiispa tai paavi tai joku kirkolliskonsiili tms. voisi todeta, että tällaiset Raamatut sun muut jeesustarinat ovat vanhentunutta löpinää ja nyt kehitetään nykyaikaiset opit.Siltä välillä tuntuu. On niin vaikea ymmärtää.

Mistä oikein äsken kuulemassamme Johanneksen evankeliumin katkelmassa on kyse? Jeesus on kokoontunut kiirastorstai-iltana opetuslastensa kanssa yhteen. Hän puhuu heille sekä omasta että opetuslastensa tulevaisuudesta. Jeesus puhuu siitä, kuinka hän pian kuolee eikä ole enää heidän kanssaan. Mutta vähän ajan kuluttua hän on jälleen heidän luonaan. Me tiedämme, että Jeesus tarkoitti aikaa ylösnousemuksen jälkeen. Jeesus kuolee, mutta vähän ajan kuluttua hän on jälleen ylösnousseena opetuslastensa kanssa. Ja taivaaseen astuessaan hän lupasi, että hän on omiensa kanssa joka päivä maailman loppuun saakka.

Hämmentyneet opetuslapset eivät kuitenkaan osaa ottaa Jeesuksen opetusta vastaan. He takertuvat yksityiskohtiin. Opetuslasten hämmennys on lohduttavaa. ”Ei hänen puhettaan ymmärrä.” Opetuslasten kokemus on samanlainen kuin meidänkin. Usko ei ole aina yksinkertaista. Uskossa Jumalaan tulee välillä vastaan vaikeita totuuksia ja kipeitä kokemuksia. Niitä ei pysty sillä hetkellä ymmärtämään.

Jeesus lupasi seuraajilleen vaikeuksia. "Te saatte itkeä ja valittaa … te joudutte murehtimaan … tekin tunnette tuskaa." Kukaan ihminen ei selviydy elämästä ilman vaikeuksia ja tuskaa. Ne näyttävät kuuluvan ihmisen osaan. Jokainen saa niistä osansa, kuka suuremman, kuka pienemmän. Vanhan juutalaisen sanonnan mukaan ”Herra – siunattu olkoon Hän – on eräänlainen pankkiiri, hän ottaa yhdeltä lainatakseen toiselle paitsi silloin kun on kysymys huolista, tuskista ja sairauksista: niitä hänellä on kylliksi kaikille.” Tällaiselta elämä välillä tuntuu. Usko Jumalaan ei poista elämästä kärsimyksiä ja vaikeuksia. Niiden kohtaamiseen Jeesus valmisti oppilaitaan. Tällainen on myös meidän elämämme.

Aika lohduttomalta tuntuisi, jos tässä olisi kaikki. Onneksi Jeesuksen lupaukset eivät pääty vaikeuksiin. Päinvastoin hänen varsinainen sanomansa on toinen. Kristityllä tuska muuttuu iloksi, ”teidän sydämenne täyttää ilo, jota ei kukaan voi teiltä riistää.” Ilo syntyy ylösnousseen Jeesuksen kohtaamisesta. Näin tapahtuu yhä edelleen. Vapahtajamme Jeesus Kristus on kohdattavissa tässä jumalanpalveluksessa. Ehtoollisella hän on luvannut olla läsnä. Hän tietää ja tuntee sinut paremmin kuin edes sinä itse. ”Sut on nähty”, kuten Kirkon nuorisopäivillä on täällä Heinolassa kuultu. Siksi saat jättää hänelle kaikki huolesi, pelkosi, hätäsi ja ahdistuksesi. Voit rohkeasti luottaa hänen omaan lupaukseensa: ”teidän sydämenne täyttää ilo, jota ei kukaan voi teiltä riistää.” Kyse ei ole tunnekokemuksesta. Kristityn ilo ei ole tunnetta, vaan luottamusta Jeesuksen omaan lupaukseen, jättäytymistä hänen varaansa, hänen huolenpitoonsa. Tällaisesta luottamuksesta kasvaa halu auttaa toisia. Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo.

* * *

Olen toiminut tämän Heinolan pitäjänkirkon pappina neljätoista vuotta, vuosina 1987-2001. Minua on aina puhutellut tämän kirkon alttaritaulu. Kapteenin leski Margareta Thuneberg lahjoitti alttaritaulun seurakunnalle vuonna 1860. Tuhannet ihmiset ovat 150 vuoden ajan sitä katsoneet.

Alttaritaulussa on kuvattu Jeesus kantamassa ristiään. Ympärillä on roomalaisia sotilaita, muita ihmisiä ja Simon Kyreneläinen, joka pakotettiin kantamaan ristiä Golgatalle. Maaliskuussa 1918 maalauksen Jeesusta ammuttiin. Taulussa on kaikkiaan ”kuusi kuulanreikää ja yksi pistimenreikä Vapahtajan kylkeen”, kuten silloinen tämän pitäjän nimismies Kekkonen tiesi tapauksesta kertoa. Yhä edelleen reikien paikkaukset ovat taulussa nähtävinä.

Ihminen ei ole muuttunut. Meidän aikamme kohtelee Jeesusta samalla tavalla kuin parituhatta vuotta sitten. Kuitenkin kaikessa kauheudessaan alttaritaulu viestii rakkaudesta. Kristinuskon ytimenä on sanoma Jumalasta, joka antaa oman poikansa kärsiä kuoleman meidän syntiemme sovitukseksi. Tästä nousee kristityn syvin ilo. ”Teidän sydämenne täyttää ilo, jota ei kukaan voi teiltä riistää.”

Kun katson alttaritaulun Simon Kyreneläistä, usein mielessäni ovat alkaneet soida virren sanat: ”Herran ristin kantajiksi meidät kaikki kastettiin, lähimmäisten auttajiksi arkipäivän askeliin.” Meidät on tarkoitettu kantamaan toistemme taakkoja. Uskosta kumpuaa rakkaus lähimmäiseen. Kun Jumala rakastaa minua, tehtäväni on rakastaa toisia. Kristityn ilo on tarkoitettu jaettavaksi edelleen. Taizen ekumeenisen yhteisön johtajana toiminut veli Roger on todennut viisaasti: ”Miten voin saada selville sen, mitä minulta (Jumala) odotat? Sydämeni on rauhaton; miten voin saada selvää kutsustasi? Sisäisessä hiljaisuudessa voin saada vastauksen: Uskalla antaa elämäsi toisia varten, silloin löydät elämääsi mielekkyyden.”

Hyvät kirkkovieraat, nuoret ja vanhat. Jeesus opettaa tänään, että hänen seuraajansa joutuvat kokemaan elämässään samanlaisia murheita ja vastoinkäymisiä kuin kuka tahansa ihminen. Mutta tässä ei ole Jeesuksen opetuksen ydin. Hänen varsinainen viestinsä on siinä, että ylösnousseen Jeesuksen kohtaaminen synnyttää ilon. Tätä iloa saamme olla jakamassa edelleen tähän maailmaan. Siihen tehtävään meidät lähetetään tästä messusta ja näiltä Kirkon nuorisopäiviltä. Jeesus lupaa: ”Teidän sydämenne täyttää ilo, jota ei kukaan voi teiltä riistää.”

Seppo Häkkinen