Kun tuli päivä, jolloin heidän Mooseksen lain mukaan piti puhdistautua, he menivät Jerusalemiin viedäkseen lapsen Herran eteen, sillä Herran laissa sanotaan näin: "Jokainen poikalapsi, joka esikoisena tulee äitinsä kohdusta, on pyhitettävä Herralle." Samalla heidän piti tuoda Herran laissa säädetty uhri, "kaksi metsäkyyhkyä tai kyyhkysenpoikaa". Jerusalemissa eli hurskas ja jumalaapelkäävä mies, jonka nimi oli Simeon. Hän odotti Israelille luvattua lohdutusta, ja Pyhä Henki oli hänen yllään. Pyhä Henki oli hänelle ilmoittanut, ettei kuolema kohtaa häntä ennen kuin hän on nähnyt Herran Voidellun. Hengen johdatuksesta hän tuli temppeliin, ja kun Jeesuksen vanhemmat toivat lasta sinne tehdäkseen sen, mikä lain mukaan oli tehtävä, hän otti lapsen käsivarsilleen, ylisti Jumalaa ja sanoi: – Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä, niin kuin olet luvannut. Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet kaikille kansoille valmistanut: valon, joka koittaa pakanakansoille, kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille. Jeesuksen isä ja äiti olivat ihmeissään siitä, mitä hänestä sanottiin.(Luuk. 2:22-33)

Raamatussa on lukuisia ”rivimiehiä ja –naisia”, sanan varsinaisessa merkityksessä. Monesti heistä saatavat tiedot ovat vain muutaman rivin mittaisia. He esiintyvät välähdyksenomaisesti, hyvin lyhyesti. Silti heihin kannattaa tutustua. Kaikessa vaatimattomuudessaan jokaisella heistä on oma sanomansa, usein tuore, lämmin ja läheinen.

Kynttilänpäivän evankeliumi tuo eteemme erään tällaisen Raamatun rivimiehen. Häntä voisi kutsua valoisaksi vanhukseksi. Luukas kertoo evankeliumissaan vanhasta Simeonista, joka sai temppelissä kohdata Jeesus-lapsen.

Kuka Simeon oikein oli? Hänen pitkän elämänsä vaiheet ovat miltei kokonaan hämärän peitossa. Lähes kaikki tiedot hänestä ovat äsken kuulemassamme Luukkaan evankeliumin katkelmassa. Luukas siis ensinnä kertoo, että Jerusalemissa asui ”hurskas ja jumalaapelkäävä mies, jonka nimi oli Simeon”. Maininta ”hurskas ja jumalaapelkäävä” kertoo Simeonin olleen niin sanottuja ”maan hiljaisia”. He olivat hurskaita juutalaisia, jotka eivät kuuluneet mihinkään eri suuntauksiin, ryhmittymiin tai puolueisiin. He yksinkertaisesti osallistuivat jumalanpalveluksiin ja rukouksiin, panivat suurta painoa hartaudelle, rukoukselle ja kirjoitusten lukemiselle. He pitivät uskollisesti kiinni Jumalan lupauksista. He odottivat niiden täyttymistä pyrkimättä johtaville tai näkyville paikoille.

Toiseksi Luukas kertoo, että Simeon ”odotti Israelille luvattua lohdutusta” eli Messiasta, tulevaa Pelastajaa. Pyhä Henki oli ilmoittanut Simeonille, ettei hän kuolisi, ennen kuin näkisi Herran Voidellun, Messiaan. Kun Joosef ja Maria toivat Jeesus-lapsen temppeliin, tuli Simeon Pyhän Hengen vaikutuksesta paikalle, otti lapsen syliinsä ja kiitti Jumalaa siitä, että ”minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet kaikille kansoille valmistanut”. Simeon siunasi Jeesuksen vanhempia ja profetoi lapsesta ja äidistä. Sen jälkeen Simeon häviää tiedoistamme näkymättömiin.

Siinä kaikki, mitä tiedämme Simeonista. Tämä vanhus ja hänen vaiheensa opettavat meitä tänään ainakin kahdessa eri asiassa.

Ensinnäkin Luukas antaa Simeonista hyvin valoisan ja myönteisen kuvan. Mikä on vanhan kilvoittelijan elämän salaisuus?

On arveltu, että Paavalin opettaja rabbi Gamaliel olisi Simeonin poika. Gamaliel puolestaan on kuuluisan rabbi Hillelin pojanpoika, joten Simeonin isä olisi siis Hillel. Eräs valoisan vanhuuden salaisuus on suvun siunaus.

Olemme oppineet ajattelemaan, ettei usko periydy. Ja tottahan se on, että jokaisen on usko itse omistettava ja löydettävä. Mutta toisaalta ei pidä väheksyä vanhempien ja isovanhempien merkitystä lasten ja lastenlasten elämälle. Lukuisilla tutkimuksilla on osoitettu, kuinka ratkaiseva merkitys vanhemmilla ja kodilla on lasten tulevaan elämään. Samoin on laita lapsen hengellisessä kasvussa. Kodilla ja vanhemmilla on siinäkin erityisen tärkeä merkitys. Tällaisia vanhempia ja koteja tarvittaisiin nykyisin hyvin kipeästi. Tässä on teille kangasniemeläisillekin tehtävä: huolehtikaa kasvavan polven hyvinvoinnista. Se ei mene koskaan hukkaan.

Tänään alkava Yhteisvastuukeräys nostaa esille nuorten ongelmat. Kotien ja perheiden hyvinvointi ehkäisee parhaiten lasten ja nuorten yksinäisyyttä ja syrjäytymistä. Osallistumalla Yhteisvastuukeräykseen voimme tukea vaikeuksiin joutuneita nuoria kotimaassa ja Mosambikissa.

Kodin ja suvun siunauksessa oli yksi Simeonin elämän tukipylväs vielä vanhuudessa. Hän oli oppinut oikeat elämän arvot ja suhteen Jumalaan jo lapsuudessa, kotoaan. Hän oli ollut rukousten kohde, ja sitten myöhemmin itse esirukoilija. Tässä meilläkin on oppimista. Jokainen voimme olla esirukoilija. Lapsemme, lapsenlapsemme, omaisemme, maamme ja kansamme tarvitsevat esirukoilijoita. Tähän tehtävään Simeonin vaiheet meitä haastavat. Siinä itse kullakin on oma paikkansa.

Toiseksi Luukas kertoo, että Simeon tuli Hengen johdatuksesta temppeliin. Simeon oli ahkera jumalanpalveluksessa kävijä, tässäkin hän on meille esimerkki. Muistattehan hiippakuntakanttorimme torstai-iltana teille kangasniemeläisille antaman kotiläksyn? Siinä oli kolme kohtaa: rukoile seurakuntasi jumalanpalvelusten puolesta, käy kirkossa ja kutsu muita mukaan.

Vaikka Simeon oli ahkera jumalanpalvelukseen osallistuja, tällä kertaa hän tuli temppeliin aivan erityisesti Pyhän Hengen johdatuksen vuoksi. Kuuliaisuus Pyhän Hengen johdatukselle ja uskollisuus Jumalan lupauksille olivat tyypillistä koko Simeonin uskonkilvoitukselle. Hän oli kuuliainen Jumalan tahdolle ja sai kokea Jumalan lupauksen täyttyvän.

Simeonin esimerkki kutsuu meitä kuuliaisuuteen Jumalaa ja hänen tahtoaan kohtaan. Kiitosvirressään Simeon sanoo: "Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä, niin kuin olet luvannut." Olennaista Simeonin kuuliaisuudessa ja kärsivällisyydessä olivat nämä sanat: "niin kuin olet luvannut". Vanha raamatunkäännös sanoo: "Herra, nyt sinä lasket palvelijasi rauhaan menemään, sanasi mukaan".

Epäilyksiä vahvempi voima on Jumalan sana, Jumalan lupaus. Ihmisen lupaukset pettävät. Ihmisen mieli epäilee. Ihminen pettyy ja pettää. Mutta Simeon ymmärsi, että katse pitää suunnata Jumalaan, ei omaan itseensä. Jos katsot omiin kokemuksiisi, omiin toiveisiisi, edessä on pettymysten ja katkeruuden tie.

Se lupaus, jonka Simeon oli saanut, oli Jumalan lupaus. Hän jaksoi odottaa todennäköisesti vuosia lupauksen täyttymistä. Miten usein hän lieneekään mennyt temppeliin mielessään mietiskellen: täyttääkö Jumala tänään lupauksensa? Miten monta kertaa hänen on elämänsä aikana pitänyt muistuttaa itseään tästä lupauksesta? Ja miten monta kertaa hänen on pitänyt muistuttaa Jumalaa tästä lupauksesta: "Muista, Herra, lupauksesi", "älä unohda minua"?

Simeon oli uskollinen ja kärsivällinen Jumalan lupaukselle. Simeonin täytyi odottaa kauan, mutta hänelle oli annettu lupaus. Ja tästä lupauksesta hän sai voimaa odottaa uskollisesti ja kärsivällisesti. Sitten aikanaan Simeon sai elää todeksi sen, kuinka Jumala on uskollinen. Hän pitää lupauksensa, hänen sanansa kestää.

Hyvät kangasniemeläiset. Simeon sai nähdä ja ottaa syliinsä Messiaan, pelastajan. Tapahtuma uusiutuu kerta kerran jälkeen, kun kokoontuneelle seurakunnalle julistetaan Jumalan evankeliumia ja pyhät sakramentit toimitetaan sen keskellä. Näin tapahtuu tässäkin jumalanpalveluksessa. Jeesus saapuu itse luoksemme sanassa ja sakramenteissa samoin kuin kerran Simeonin luo.

Meiltä odotetaan Simeonin avoimuutta nähdä ja ottaa vastaan Jeesus. Meiltä odotetaan Simeonin luottamusta Jumalan lupauksiin. Omassa mielessään viisas, järkensä sokaisema nykyihminen ei tätä osaa arvostaa. Saarnattu, luettu ja rukoiltu Jumalan sana on hänelle kuin mitä puhetta tahansa. Hän löytää siitä vain virheitä ja epäjohdonmukaisuutta. Tällainen vikoileva, Jumalan sanasta ja lupauksista vain virheitä ja epäjohdonmukaisuuksia etsivä asenne jää vaille siunausta.

Simeonin kaltainen avoin ja Jumalan lupaukseen luottava suhtautuminen näkee sanassa ja sakramenteissa keskuuteemme saapuneen Jeesuksen, löytää hänessä sen pelastuksen, jonka Jumala voi antaa. Pyhä Henki avaa ihmisen silmät, niin että hän uskoo Jumalan sanan ja uskoen ottaa vastaan sakramentin. Näin ihminen saa Jeesuksen omakseen, kuin syliinsä, kuten Simeon kerran. Silloin voi veisata Simeonin tavoin kiitosvirren: ”Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä, niin kuin olet luvannut. Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet kaikille kansoille valmistanut: valon, joka koittaa pakanakansoille, kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille.” (Luuk. 2:29-32)

Seppo Häkkinen