Kun Johannes oli vangittu, Jeesus palasi Galileaan ja julisti Jumalan evankeliumia. Hän sanoi: »Aika on täyttynyt, Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Kääntykää ja uskokaa hyvä sanoma!»(Mark. 1:14-15)

Juhlapäivän evankeliumi sisältää Jeesuksen julkisen toiminnan "avajaispuheen". Tähän asti hän on valmistautunut tulevaan tehtäväänsä. Nyt alkavat tositoimet. Puhe on lyhyt ja dramaattinen. "Aika on täyttynyt, Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Kääntykää ja uskokaa hyvä sanoma!"

Ajanlaskumme lähtökohtana on Jeesuksen syntymä. Hän ei siis liioitellut sanoessaan: "Aika on täyttynyt." Jeesuksen mukana alkoi uusi tapa laskea aikaa. Hänessä Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Ennen Jeesusta taivas oli kaukana. Kristinuskoa edeltävissä uskonnoissa Jumala ja taivas olivat kaukaisuudessa ja tavallisella ihmisellä ei ollut sinne juuri pääsyä. Jumalaa tuli lähestyä suoritusten ja monimutkaisten uhritoimitusten kautta. Jumala oli ankara ja vaativa. Aikojen käänne tapahtui, kun Jumala itse laskeutui alas taivaasta Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa. "Taivasten valtakunta on lähellä" on toteamus, joka viittaa Jumalan lupausten messiaaniseen täyttymiseen. Jumala on laskeutunut alas, tähän maailmaan, meidän ihmisten keskelle. Hänen mukanaan tuli uudenlainen ymmärrys Jumalasta. Jeesuksen työn tuloksena maailmaan tuli uusi käsitys ihmisen arvosta ja lähimmäisen rakastamisesta.

Aikanaan tämä sanoma saavutti myös Pohjolan. Maahamme evankeliumin sanoma saapui sekä idästä että lännestä. Näin tapahtui myös täällä Juvalla. Remojärven kreikkalaiskatolinen kappeli oli ensimmäinen Juvan alueelle rakennettu kristilliselle jumalanpalvelukselle pyhitetty huone. Roomalaiskatolisen kirkon vaikutus levisi tänne viimeistään 1300-luvulla. Savilahden seurakunnan kappeliseurakunnaksi Juva tuli joskus 1300-luvun loppupuolella.

Tammikuun 19. päivänä 1442 piispa Maunu Tavast ja juvalaisten edusmiehet allekirjoittivat Turussa sopimuksen. Asiakirjassa todetaan edustajien nimien luettelon jälkeen, että "yhteisen kansan puolesta, joka Juvan kappelia asuu, ovat tulleet yksimielisiksi papin asettamisesta Juvalle ja pappilasta ja muista seikoista, jotka siihen kuuluvat." Tämä sopimus merkitsi Juvan seurakunnan perustamista 570 vuotta sitten. Samalla sitä voi pitää myös kunnan syntyajankohtana, toimivathan Juvalla kunta ja seurakunta yhdessä aina vuoteen 1868 saakka.

Seurakunnan perustaminen tarkoitti paikallisyhteisön syntymistä. Täällä elävät ihmiset halusivat itse kantaa vastuuta omista asioistaan, rakentaa omaa tulevaisuuttaan ja huolehtia kaikinpuolisesta hyvinvoinnista. Tämän tahtonsa juvalaiset ilmaisivat yksimielisesti, kuten sopimuksessa sanotaan. Konkreettisesti se on merkinnyt sitä, että yhdessä pidettiin huolta köyhistä ja sairaista, heistä jotka eivät kyenneet itse itsestään huolehtimaan. Seurakuntaan perustettiin köyhäintaloja ja sairashuoneita. Kirkon välityksellä täälläkin jouduttiin eurooppalaisen sivistyksen yhteyteen. Kirkko loi kansankielen ja opetti kansan lukemaan. Seurakuntaan perustettiin kouluja ja opetettiin ihmisiä. Pappiloiden viljelykset olivat hyvänä esikuvana ympäristön väestölle. Tällaista listaa voisi jatkaa. Vuosisatojen ajan Juvalla on julistettu ihmisen arvoa, lähimmäisenrakkautta, anteeksiantamusta, sovintoa sekä toivoa, joka yltää yli kuoleman rajan. Näiden ajattomien totuuksien kautta kristinusko on luonut yhteiskuntamme arvopohjaa, joka yhä vaikuttaa vahvalla tavalla. Tätä kaikkea ja vielä paljon muuta sopimus 19.1.1442 papin palkkaamisesta on Juvalle ja juvalaisille merkinnyt. Juhlapäivänä on tätä syytä muistaa ja olla siitä kiitollinen.

Juvan historiasta voi lukea, ettei kaikki ole aina tapahtunut helposti ja yksinkertaisesti. Toisinaan on yksimielisyyskin puuttunut. Myös seurakunnan elämään ja pappien toimintaan on sisältynyt joskus kaikenlaisia ongelmia. Silti tätä yhteisöä on rakennettu jo 570 vuoden ajan, yhteistoimin etsitty yhteistä hyvää, tehty työtä täällä elävien parhaaksi, etsitty eväitä tulevaisuutta varten. Sopimuksesta on pidetty kiinni. Juvalla on toimittu yhteiseksi hyväksi ja paikallisyhteisön parhaaksi, jotta täällä olisi hyvä elää.

Kun parhaillaan pohditaan kuntien ja seurakuntien rakennemuutoksia, tämä opetus historiasta on tarpeen muistaa. Peruskysymyksenä on, mikä edistää ihmisten ja yhteisön hyvää. Miten turvataan niin täällä Juvalla kuin kaikkialla muuallakin Suomessa asuvien elinmahdollisuudet? Miten taataan kaikille tasavertaisesti mahdollisuus niihin palveluihin, jotka lain mukaan kansalaisille kuuluvat? Ja miten oikeudenmukaisesti jaetaan siitä aiheutuvat vastuut ja kustannukset? Miten huolehditaan siitä, että yksityinen kuntalainen ja seurakuntalainen voi sanoa: Täällä minun on hyvä elää, tähän yhteisöön minä kuulun, tästä kannan vastuuni, täällä minusta pidetään huolta?

Hyvät seurakuntalaiset. Juvan juhlapäivänä on hyvä katsoa menneisyyteen ja nähdä, mitä oman seurakunnan perustaminen on merkinnyt. Kuitenkaan kirkon merkitys ei tyhjenny siihen näkyvään toimintaan, mitä edellä olen kuvannut. Siksi on erityisen tarpeellista kuulla, mitä Jeesus sanoo tämän päivän evankeliumissa.

Jeesuksen saarnan lähtökohta oli: "Aika on täyttynyt." Tämä johdatti kuulijat kysymään, mitä nyt on tapahtunut ja kuinka se minua koskee. Oli tullut historian käännekohta. Se koski jokaista. Messias oli tullut, maailman Vapahtaja, jokaisen ihmisen Lunastaja. Siksi tätä aikaa ei saanut hukata. Tilaisuudesta tuli ottaa vaarin. Siksi Jeesuksen viesti on sekä kehotus että vetoomus: tehkää parannus ja uskokaa hyvä sanoma.

Saksalaisen Rolf Hochhuthin näytelmässäSijainenon mottona: "Varo niitä ihmisiä, joiden Jumala on taivaassa!" Yksipuolinen uskontulkinta voi johtaa siihen, että ihminen väheksyy tai unohtaa tämän ajallisen elämän, lähimmäisen ja yhteisen hyvän. Vilpitön uskonelämä on aina synnyttänyt vastuuta lähimmäisistä ja heidän hyvinvoinnistaan sekä koko yhteisön tulevaisuudesta. Ehkä nykyään pitäisi sanoa: "Varo niitä ihmisiä, joiden Jumala on vain maassa!" Aito usko pitää esillä myös iäisyysnäköalaa. Se ei saa meiltä nytkään unohtua. Siitä Jeesus evankeliumissa muistuttaa.

Katekismuksemme mukaan "Jumalan valtakunta on Jumalan läsnäoloa ja vaikutusta tässä maailmassa ja ikuisuudessa". Jeesuksessa Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Se tarkoittaa, että Kristuksessa alkoi uusi historia. Kohtaamme hänessä myös taivaan todellisuuden. Jeesuksen, kristinuskon eikä kirkon merkitys ole vain tässä ajallisella elämässä ja näkyvässä todellisuudessa. Jumalan pelastushistoria tähtää myös tuonpuoleiseen pelastukseen. »Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä» (Joh 3:16). Tästä taivaan valtakunnasta päästään osalliseksi siellä, missä uskotaan Jeesukseen.

Katekismuksemme opettaa Jumalan valtakunnasta: "Isä meidän -rukouksessa pyydämme, että Pyhä Henki asuisi sydämessämme ja vakuuttaisi meidät Jumalan rakkaudesta. Jumala tahtoo joka päivä sanallaan ja Hengellään hallita ajatuksiamme ja tekojamme, jotta uskoisimme yksin häneen ja olisimme Kristuksen kuuliaisia seuraajia."

Jos tämä pyyntö saa toteutua juvalaisten sydämissä, silloin Juvalla on hyvä elää myös tulevaisuudessa.

Seppo Häkkinen