Kuulkaa Herran sana,te Sodoman johtajat,kuuntele Jumalamme puhetta,sinä Gomorran kansa.- Mitä minä kostun teidän ainaisista uhreistanne,sanoo Herra.- Olen saanut kyllikseni polttouhreista,pässeistä ja syöttiläiden rasvasta,ei minua miellytä vuohien, ei mullien eikä karitsojen veri.Kuka teitä on käskenyt niitä tuomaanja tungeksimaan minun esipihoillani,kun tulette kasvojeni eteen?Lakatkaa jo tarjoamasta turhia uhrejanne,minä inhoan niiden savua!Uusikuu ja sapatti, kokoukset ja juhlat -minä en siedä teidän pyhiä juhlianne ja pahoja tekojanne.Teidän uudenkuun menonne ja juhlapäivänne -minä vihaan niitä.Niistä on tullut minulle taakka,jota olen väsynyt kantamaan.Vaikka te levitätte kätenne rukoukseen,minä peitän silmäni, en tahdo teitä nähdä.Vaikka te rukoilemistanne rukoilisitte,minä en teitä kuuntele,koska kätenne ovat veren tahrimat.Peseytykää, puhdistautukaa,tehkää loppu pahoista töistänne,ne ovat aina silmissäni.Lakatkaa tekemästä pahaa.Opetelkaa tekemään hyvää,tavoitelkaa oikeudenmukaisuutta,puolustakaa sorrettua,hankkikaa orvolle oikeus,ajakaa lesken asiaa.

(Jes. 1:10-17)

Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme!

Tällä viikolla on vietetty Tartossa suomalais-ugrilaista pappeinkokousta. Jo 75 vuoden ajan on järjestetty näitä yhteisiä tapaamisia. Mukana oli tällä kertaa lähes 90 osallistujaa, valtaosa luterilaisia pappeja, Suomesta, Unkarista, Romaniasta, Venäjältä Inkerin kirkosta sekä täältä Virosta. Pysähdyimme pohtimaan kirkkojemme historiaa, nykyisyyttä ja tulevaisuutta. Kokouksen teemana oli "Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja ikuisesti – kirkon missio muuttuvassa maailmassa". Kokouksen päätteeksi meillä on mahdollisuus seurakuntavierailuihin. Minulla on ilo osallistua tänään tähän Hagerin seurakunnan jumalanpalvelukseen. Haluankin tuoda seurakunnallenne ja teille kaikille Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja Mikkelin hiippakunnan tervehdyksen.

Tänään saarnatekstinä on suoraa ja kovaa puhetta Jesajan kirjan ensimmäisestä luvusta. Tekstin alussa puhutellaan Juudean johtomiehiä ja Jerusalemina asukkaita Sodoman ja Gomorran nimillä. Profeetta vertaa piiritetyn Jerusalemin kohtaloa pahamaineisiin ja tuhottuihin kaupunkeihin. Niin kaupungin johdon kuin asukkaiden on syytä kuunnella Jumalan vakavaa kehotusta. Sama koskee meitä tämän sunnuntain sanankuulijoita.

Profeetta tuomitsee Herran nimissä ankarasti uhrijumalanpalveluksen. Uhraamisesta oli tullut Jumalalle kauhistus. Sillä haluttiin vain peittää kansan paheellinen elämä. Sama koskee uskonnollisten juhlien viettämistä. Herra ei voi sietää niitä, koska niitä järjestettiin kansan jumalattoman elämän peitteeksi. Näin uhraamisesta ja juhlien viettämisestä on tullut Herralle taakka. Kansa käyttää niitä vain oikeuttamaan väärää elämäntapaansa.

Myös rukoileminen on vääristynyt. Rukouksessa kädet ojennettiin kohti Jumalaa, merkiksi valmiudesta ottaa vastaan Jumalan lahjoja. Nyt Herra peittää tältä silmänsä. Hän ei halua nähdä rukoilijoita eikä kuunnella heitä. Syynä on se, että heidän kätensä ovat veren tahrimat. Kyse on vakavista rikoksista. Kansan pahat teot, suorastaan veriset teot, peittävät rukoukset.

Vakavan tuomion jälkeen profeetta kehottaa Herran sanana:Peseytykää, puhdistautukaa, tehkää loppu pahoista töistänne, ne ovat aina silmissäni. Lakatkaa tekemästä pahaa.Peseytyminen merkitsee parannusta ja sisäistä uudistumista. Näin profeetta Jesajan julistus on vahva kehotus ja vetoomus parannuksen tekemiseen.

Mitä tämä Raamatun sana merkitsee meille tänään? Mihin se meitä opastaa?

Ensinnä se on vakavaa puhetta myös meille. Juudan johtomiehet ja Jerusalemin asukkaat olivat tehneet runsaista uhreista peitteen syntielämälleen. Kansan arkisen elämän ja jumalanpalveluksen välillä paljastui sovittamaton ristiriita. Toistuuko tämä meidän elämässämme? Entä meidän kansamme elämässä? Vedämmekö me Jumalan armon ja anteeksiantamuksen peitteeksi niin, ettei se pääse puhdistamaan ja uudistamaan meitä?

Ristiriita elämän ja uskon välillä voi näkyä myös rukouselämässämme. Rukoustakin voi käyttää peitteenä, oikeuttamaan väärää elämäntapaa. Mikä tahansa arvokas asia voi vääristyä irvikuvakseen. Sinällään hyvästä ja oikeasta uskonnon harjoituksesta voi tulla uskonnollinen suoritus, jolla etsitään ihmisten tai Jumalan hyväksyntää. Ajatellaan, että siitä tulee ansio Jumalan edessä.

Toiseksi Raamatun sana ei ainoastaan paljasta syntistä elämää, vaan myös kehottaa puhdistautumaan. Profeetta rohkaisee parannukseen ja uudistumiseen.

Parannus merkitsee ensinnä sisäistä puhdistautumista. Saarnatekstiä seuraa välittömästi jae: "Tulkaa, selvittäkäämme miten asia on, sanoo Herra. Vaikka teidän syntinne ovat verenpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin lumi. Vaikka ne ovat purppuranpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin villa."(Jes. 1:18) Anteeksiantamus, uusi elämä, parannus on mahdollinen. Siihen eivät auta uhrit tai rukoukset, eivät uskonnolliset juhlat tai hyvät teot. Sen perusta on Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen sovitustyössä. Uskomme ja elämämme perusta on paljon syvemmällä kuin erilaisissa uhritoimituksissa, rukouksissa, omissa teoissa tai muiden mielipiteissä. Ristinkuolemallaan ja ylösnousemuksellaan Kristus vapautti meidät synnistä ja syyllisyydestä, omatekoisesta pyhyydestä, tekoihin perustuvasta Jumalan palvonnasta. Vapauteen Kristus vapautti meidät.

Juhlat, jumalanpalvelukset, uhrilahjat, paastot ja rukoukset eivät saa koskaan olla itsetarkoitus. Ne ovat siksi, että niiden kautta sydämessämme kasvaisi rakkautta, välittämistä ja huolenpitoa. Parannus merkitsee myös sitä, että opettelemme tekemään hyvää, tavoittelemaan oikeudenmukaisuutta, puolustamaan sorrettua, hankkimaan orvolle oikeuden ja ajamaan lesken asiaa. Parannus tarkoittaa sisäisen uudistumisen lisäksi elämän muutosta. Usko ei ole vain sisimmässämme piilossa oleva suhde Jumalaan, vaan se näkyy ulospäin. Usko tulee näkyväksi arjen teoissa.

Hyvät seurakuntalaiset. Tänään täällä Hagerin kirkossa kuulemme vakavaa Herran sanaa. Se paljastaa synnin ja kehottaa parannukseen. Itse emme voi elämäämme parantaa. Itse emme voi itseämme uudistaa. Sen voi tehdä yksin Jumala. Hän on Poikansa Jeesuksen Kristuksen ristinkuolemassa ja ylösnousemuksessa sovittanut syntimme. Siihen meitä opetetaan turvautumaan. Tämä Jumalan pelastusteko on kristityn vapauden perusta. Se johtaa meidät arjen jumalanpalvelukseen, rakastamaan lähimmäisiämme. Kristillinen rakkaus ei ole tunnetila, vaan toimintaa ja hyviä tekoja lähimmäisiä kohtaan. Siihen meitä Herran sana tänään opastaa.

Seppo Häkkinen