Jeesus kertoi:

"Eräs mies järjesti suuret pidot ja oli kutsunut paljon vieraita. Kun pitojen oli määrä alkaa, hän lähetti palvelijansa sanomaan kutsutuille: 'Tulkaa, kaikki on jo valmiina.' Mutta yksi toisensa jälkeen nämä alkoivat esittää verukkeita. 'Olen ostanut pellon', sanoi yksi, 'minun täytyy mennä katsomaan sitä. Suothan anteeksi, etten pääse tulemaan.' 'Ostin viisi härkäparia', sanoi toinen, 'ja olen lähdössä kokeilemaan niitä. Suothan anteeksi, etten pääse tulemaan.' Kolmas sanoi: 'Olen juuri mennyt naimisiin enkä siksi voi tulla.'

Palvelija palasi ja kertoi tämän herralleen. Silloin isäntä vihastui ja sanoi palvelijalle: 'Mene kiireesti kaupungin kaduille ja toreille ja tuo tänne köyhät ja raajarikot, sokeat ja rammat.' Palvelija tuli sanomaan: 'Herra, olen tehnyt niin kuin käskit, mutta vielä on tilaa.' Silloin herra sanoi: 'Mene maanteille ja kylien kujille ja vaadi ihmisiä tulemaan, jotta taloni täyttyisi. Ja siitä voitte olla varmat, että yksikään noista, jotka minä kutsuin, ei pääse minun pitopöytääni!'"(Luuk.14:16-24)

Vertaus suurista pidoista tuntuu aivan kohtuuttomalta. Jeesus moittii tavallisia, kunnon ihmisiä. He huolehtivat hyvistä ja elämän kannalta olennaisista asioista. Kaikki estelijät tuntuvat vastuullisilta ja yhteiskuntaa ylläpitäviltä kansalaisilta.

Vertauksessa yksi kieltäytyy pidoista, koska harjoittaa kaupankäyntiä. "Olen ostanut pellon, minun täytyy mennä katsomaan sitä." Este tuntuu perustellulta. Toinen kieltäytyy pidoista, koska hankkii työvälineitä ja kulkuneuvoja. "Ostin viisi härkäparia ja olen lähdössä kokeilemaan niitä." Kolmas kieltäytyy pidoista, koska on rakastunut ja haluaa perustaa perheen. Syy vaikuttaa vielä paremmalta kuin edelliset. "'Olen juuri mennyt naimisiin enkä siksi voi tulla." Ei siinä pitäisi olla mitään moitittavaa.

Pidoista kieltäytyvien puolustukseksi on vielä sanottava, että kaikki esittävät esteensä kohteliaasti ja sivistyneesti, pahoitellen ja anteeksipyydellen. "Suothan anteeksi, etten pääse tulemaan." Tuntuu kummalliselta, että arkisesta elämästä vastuuta kantavat kansalaiset joutuvat suhteettoman arvostelun kohteeksi.

Vertauksen sanoma on kuitenkin itse asiassa selkeä. Se puhuu Jumalan järjestämistä pidoista. Sen varsinainen tarkoitus on palauttaa mieleemme, kuka Jumala on. Perimmältään vertaus sanoo saman asian, minkä ensimmäinen käsky. "Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia."

Kaikki maallinen hyvä on Jumalan antamaa lahjaa, mutta mitään Jumalan antamaa lahjaa ei ole tarkoitettu jumalaksi. On osattava erottaa toisistaan Jumala ja Jumalan lahjat.

Vertauksen pelto, härät ja avioliitto ovat Jumalan hyviä lahjoja. Omaisuus, työ ja rakkaus ovat maallisen elämän oikeita edellytyksiä. Ne kertovat Jumalan hyvyydestä ja hyvästä tarkoituksesta meitä ihmisiä kohtaan. Mutta jumalia ne eivät ole. Kiinteistöt, kulkuneuvot ja puoliso ovat ilon aiheita, mutta ne eivät ole jumalia. Kaikki ihmisen kyvyt ja taidot ovat Jumalan lahjaa, mutta ne eivät ole jumalia.

Vertaus on itse asiassa vakava muistutus. Se pakottaa meidät miettimään, mihin me elämässämme viime kädessä turvaamme. Mikä tai kuka on meidän jumalamme? Mikä on meidän elämämme tärkein asia? Jeesus kysyy, osaammeko asettaa asiat elämässä oikeaan arvojärjestykseen?

Tässä ei kuitenkaan ole vertauksen koko viesti. Se kertoo lisäksi siitä, millainen Jumala on. Vertauksen ydin ei olekaan ihmisten kieltäytymisessä, vaan siinä, miten hyviä ja houkuttelevia pitoja Jumala järjestää.

Ensinnäkin pidoista sanotaan: "'Tulkaa, kaikki on jo valmiina." Kun Jumala järjestää pidot, silloin isäntä on hoitanut kaiken. Jumalan juhlat eivät ole nyyttikestejä, joiden onnistumisesta vieraat ovat vastuussa. Jumala on tehnyt kaiken valmiiksi vieraittensa eli meidän ihmisten puolesta. Eväät on hankittu talon puolesta, ohjelma on valmiiksi suunniteltu. Tuliaisia ja tuomisia ei tarvita.

Kun Jumala toimii ja järjestää, silloin ihminen on vain vastaanottaja ja saaja. Jokaisessa messussa meitä kutsutaan ehtoollisen aterialle juuri vertauksen sanoilla: 'Tulkaa, kaikki on jo valmiina."

Toinen piirre Jumalan pidoista on, että niissä riittää tilaa kaikille. Jumala toivoo kaikkien osallistuvan hänen juhliinsa. Ihmisten juhlissa kutsuttujen joukkoa rajoitetaan. Jumala sen sijaan kutsuu kaikkia, aivan jokaista. Ei ole sattuma, että vertauksessa inhimilliset arvojärjestykset kääntyvät nurin. Ihmiset kutsuvat vain itselleen mieluisia vieraita. Jumala kutsuu toisenlaisia. "Mene kiireesti kaupungin kaduille ja toreille ja tuo tänne köyhät ja raajarikot, sokeat ja rammat."

Jeesuksen vertauksessa paljastuu Jumalan rajaton rakkaus kaikkia ihmisiä kohtaan. Kaikki on valmiina ja tilaa on kaikille. Tällaista on Jumalan rakkaus. Sitä kutsutaan armoksi.

Tänään vietetään Merimieskirkon Brysselin toimipisteen 10-vuotisjuhlaa. Brysselin pappila on palvellut vuosikymmenen ajan Belgiassa työskenteleviä, EU-virkamiehiä ja heidän perheitään, opiskelijoita, au-paireja ja muita maassa asuvia tai vierailevia suomalaisia. Jeesuksen vertauksella suurista pidoista on tärkeä viestinsä tähän juhlaan.

Kristillinen kirkko, niin myös Suomen merimieskirkko ja sen jokainen toimitila on muistuttamassa Jumalan todellisuudesta tässä maailmassa. Omaisuus, työ ja rakkaus ovat maallisen elämän edellytyksiä. Moni on niiden vuoksi tullut Suomesta tänne Brysseliin. Kaikki ne ovat Jumalan hyviä lahjoja ja ilon aiheita. Niistä on lupa iloita ja kiittää. Mutta jumalaksi niistä ei ole. Ne eivät kelpaa perimmäiseksi elämän turvaksi.

Siksi jokainen kirkon toimitila, myös Brysselin pappila, on sitä varten, että saisimme tietää, millainen Jumala on. Hän on elämän kestävä perusta ja turva. Hänen rakkautensa kaikkia ihmisiä kohtaan on rajaton. Sen vuoksi on tärkeää, että kirkkojen ja pappiloiden, seurakuntatalojen ja merimieskirkkojen kynnys on mahdollisimman matala ja ovet ovat auki. Se on merkki siitä, että tilaa on kaikille. Tällaisella työnäyllä merimieskirkko toimii. Tällainen asenne on ollut keskeisenä lähtökohtana sille työlle, jota Brysselissä on nyt vuosikymmen tehty. Siitä tänään iloitsemme ja kiitämme hyvää Jumalaa.

Seppo Häkkinen