Puheenvuoro uskonnonopetusta puoltavan kansalaisadressin luovutuksessa 27.10.2010 eduskunnassa

Nykyinen perusopetukseen kuuluva katsomusopetus sopii hyvin suomalaiseen yhteiskuntaan. Se kelpaa myös kansainvälisesti esimerkiksi. Siitä osoituksena on se, että me eri kirkko- ja uskontokuntien edustajat olemme yhdessä puoltamassa nykyisen katsomusopetusmallin säilyttämistä.

Oman uskonnon opetus perustuu lukuisissa ihmisoikeusasiakirjoissa, perustuslaissa sekä uskonnonvapauslaissa ilmaistuun positiiviseen uskonnonvapauteen. Siihen sisältyy myös oikeus uskontokasvatukseen. Suomalaisessa perusopetuksessa uskonnonopetus on toiminut hyvin. Korkeatasoista järjestelmää ei kannata romuttaa. Esimerkiksi pienten uskontoryhmien vähimmäisoppilasmäärän nostaminen olisi lainsäädäntömme yhdenvertaisuusperiaatteen vastainen.

Oman uskonnon opetuksen tavoitteena on, että oppilas tuntee oman uskonnollisen taustansa ja osaa kunnioittaa ihmisiä, joilla on erilainen vakaumus. Tällöin hän kykenee elämään ja toimimaan eri kulttuureista tulevien ja eri tavoin ajattelevien ja uskovien ihmisten kanssa. Kodin ja muun lähiyhteisön kasvatuksellinen jatkumo on yksilön kehityksessä olennaista. Siksi valinnaisuus uskonnonopetuksen ja elämänkatsomustiedon välillä ei ole perusteltua. Oman uskonnon opetus tukee oppilaan identiteetin kehitystä ja luo perustaa vuoropuheluun moniuskontoisessa ja –kulttuurisessa maailmassa.

Toisen kunnioittaminen ja arvostaminen nousevat omien juurien tuntemisesta. Monikulttuurisuus- ja kansainvälisyyskasvatuksen tavoitteet eivät toteudu omasta identiteetistä luopumalla, vaan siihen entistä syvemmin perehtymällä. Uskonnon ja elämänkatsomustiedon tuntimäärä onkin erittäin tärkeää säilyttää nykyisessä yhdessätoista vuosiviikkotunnissa. Siksi oman uskonnon opetukselle tulee tarjota riittävät resurssit. Peruskoulujärjestelmän aikana uskonnonopetuksen tuntimäärät ovat koko ajan vähentyneet.Samalla ovat heikentyneet mahdollisuudet uskontoihin ja katsomuksiin liittyvän perussivistyksen antamiseen. Muiden oppiaineiden vahvistamista ei voi tehdä uskonnonopetuksen kustannuksella.

Arvot ja eettiset korostukset eivät nouse tyhjästä. Ne perustuvat aina johonkin katsomukseen. Siksi erillinen etiikka-niminen kaikille yhteinen oppiaine ei ole hyvä ratkaisu. Katsomuksellisesti neutraalia etiikkaa ei ole olemassa. Lisäksi se olisi erityisesti perusopetuksessa myös pedagogisesti ongelmallinen. Koulun eettisen kasvatuksen tulee säilyä osana kaikkea koulutyötä. Nykyisellään etiikan oppiaines on luonteva osa oman uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetusta. Eettisen aineksen lisäämiseen on tarvetta perusopetuksessa. Katsomusaineiden opetuksen tuntimääriä ei tämänkään vuoksi ole varaa vähentää nykyisestä.

Uskonto on kulttuurin sydän. Uskonnonopetus mahdollistaa kulttuuristen ja uskonnollisten syvärakenteiden tuntemuksen. Koulun keskeisimpänä tehtävänä on vastata tulevaisuuden kansalaisten sivistyksestä ja valmiuksista elää muuttuvassa maailmassa. Tämä edellyttää vahvaa itsetuntoa, tietoa omasta taustasta ja historiasta sekä ympärillämme vaikuttavista kulttuureista ja uskonnoista. Tätä kaikkea uskonnonopetus tarjoaa kasvavalle sukupolvelle.

Seppo Häkkinen