Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut. (Joh. 17: 21)

Tämä raamatunkohta on jae Johanneksen evankeliumin 17. luvusta. Se on Jeesuksen jäähyväisrukouksen kolmannesta osasta (17:20-26). Siinä Jeesus laajentaa esirukouksensa aluetta koskemaan kaikkien sukupolvien kristittyjä. Jeesuksen rukouksen uudeksi keskeiseksi asiaksi tulee kristittyjen yhteys. Siinä on meille tärkeä sanoma, jota emme ole riittävän vakavasti ottaneet huomioon.

Jeesus ilmaisee, mikä on kristittyjen yhteyden, ”yhtä olemisen”, tarkoitus: ”jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut”. Kristittyjen, kirkon, seurakunnan yhteys ei ole jokin kaunis pyrkimys tai ideaali, jolla ei ole kiinnekohtaa elävään elämään. Se ei ole jokin piispojen yksinoikeus tai ekumeenisen liikkeen elitismiä. Yhteys on kristillisen kirkon, seurakunnan ja meidän kristittyjen toiminnan lähtökohta ja edellytys. Sen perusteena on Jumalan itsensä yhteys: ”niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa”.

”Maailma”, siis ihmiset eivät usko kristilliseen sanomaan, ellei Kristuksen kirkko ole yksi. Kristinuskon sanoma on se, mikä Johanneksen evankeliumin kolmannen luvun jakeessa 16 sanotaan: ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.” (Joh. 3:16) Jotta maailma uskoisi tämän sanoman, kristittyjen on oltava yhtä.

Ymmärrämmekö, kuinka vakavasta asiasta on kyse? Ellei kristillinen yhteisö, kirkko, seurakunta ole yksi, sen työ ei ole mielekästä eikä sillä ole käytännöllistä merkitystä. Kaikki mikä rikkoo ja särkee yhteyttä, merkitsee kirkon heikkenemistä, tehtävän vaikeutumista ja sanomamme uskottavuuden vähenemistä.

Keskinäisen yhteyden vaaliminen on tärkeä tehtävämme, jos aiomme kirkkona olla uskottava yhteisö. Meidän on ymmärrettävä, että yhteys on keskeinen osa kirkon olemusta. Yhtä hyvin kirkon johdon kuin jokaisen työntekijän ja kirkon jäsenen on vaalittava ja edistettävä yhteyttä. Yhtä hyvin jokaisen seurakunnan ja kirkollisen liikkeen ja järjestön on vaalittava ja edistettävä yhteyttä. ”… jotta maailma uskoisi.”

Kautta kristillisen kirkon historian yhteys on ollut jännitteistä. Se on ollut ykseyttä moninaisuudessa. Kirkkomme ei ole yhdestä kivestä muovattu monoliitti. Se on Uuden testamentin mukaan viinipuu ja oksat tai elävä ruumis, jossa on erilaisia jäseniä. Tarvitsemme rohkeutta uskaltaa kohdata toisemme, monella tapaa erilaiset ihmiset. Tarvitsemme rohkeutta rakentaa yhteyttä. ”… jotta maailma uskoisi.”

Moninaisuudella on luonnollisesti rajansa. Jossakin tulevat vastaan ne rajat, joilla yhteys särkyy. Silloin kun emme voi viettää yhteistä jumalanpalvelusta tai mahdu samaan ehtoollispöytään, ykseys on rikkoutunut. Silloin on sitä vahvemmin etsittävä yhteyttä. Silloin erityisesti tarvitaan keskinäistä rakkautta ja toistemme kunnioittamista. Silloin tarvitaan nöyryyttä. ”… jotta maailma uskoisi.”

Hyvät sisaret ja veljet. Viholliskuvien maalaaminen, epäluulojen vahvistaminen ja muurien rakentaminen on helppoa. Se on myös kovin inhimillistä. Siihen Jumalan vastustaja juuri pyrkiikin. Mutta se ei voi olla meidän tiemme ja tapamme, jos aiomme olla uskollisia Kristukselle. Siksi olen iloinen tästä tilaisuudesta, jonka ovat järjestäneet paikallisseurakunnan kanssa eri herätysliikkeet ja järjestöt. Toivon sen samalla vahvistavan kirkkomme yhteyttä, sillä meillä ei ole vaihtoehtoja. Meidän kaikkien on syytä nöyrtyä, katsoa peiliin ja muistaa Jeesuksen rukous: Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut.

Seppo Häkkinen