Puhe rukoushetkessä Konnunsuon vankilakirkosta luovuttaessa 28.4.2011

Lokakuun 8. päivä 1933 tässä kirkossa vietettiin juhlaa. Tämä kirkko-sairaala-koulurakennus oli valmistunut. Oli aika viettää kirkon vihkiäisiä ja samalla Konnunsuon vankilan valmistumisjuhlaa. Paikalla oli kutsuvieraita, virkakuntaa sekä vankeja. Toinen puoli vangeista oli aamupäivällä pidetyssä juhlallisessa jumalanpalveluksessa ja toinen puoli iltapäivällä ohjelmallisessa päiväjuhlassa. Kirkko otettiin juhlallisesti käyttöön.

Tänään huhtikuun 28. päivänä 2011 tässä kirkossa vietetään juhlaa. Paikalla on kirkon täysi väkeä, kuten vihkiäisjuhlassa. Runsaat 77 vuotta palveltuaan tämä kirkkorakennus poistetaan kirkollisesta käytöstä. Konkreettisena merkkinä tämän rukoushetken päätteeksi kirkkosali riisutaan kirkollisista esineistä. Krusifiksi otetaan alttariseinältä, alttaripöydältä viedään pois Raamattu, ehtoollisvälineet, kynttilät ja kukkamaljakot. Yksi aikakausi päättyy. Samalla tämä tilaisuus liittyy merkkinä Konnunsuon vankilan toiminnan päättymiseen. Tänään on mielessä yhtäältä kiitollisuus ja haikeus menneestä, toisaalta epävarmuus ja huoli tulevaisuudesta.

Vuosikymmenien aikana tuhansia vankeja, vartijoita ja muita henkilökuntaan kuuluvia, vierailijoita sekä Konnunsuon vankila- ja kyläyhteisön jäseniä on ollut tässä kirkossa. He ovat istuneet näillä penkeillä kuten me tänään. Jos kirkon seinät voisivat puhua, ne olisivat ihmiskohtaloita ja elämäntarinoita täynnään. Teillä itse kullakin on monia muistoja tästä kirkosta ja vankilasta. Lukemattomat ovat ne rukoukset, joita täällä on lausuttu, lukemattomat ne sanattomat huokaukset, pyynnöt, kiitokset, epätoivon ja katkeruuden tunteet, ilot ja itkut, joita on Jumalan puoleen lähetetty. Koko elämän kirjo on tässä kirkkosalissa läsnä. Se muistuttaa siitä, että alun perin kirkko-sana ei ole tarkoittanut ainoastaan kirkkorakennusta. Se on merkinnyt seurakuntaa, joka sinne kokoontuu. Siksi oikeastaan voidaan puhua ”Konnunsuon seurakunnasta” tai ”Konnunsuon vankilaseurakunnasta”. Kyse on siitä yhteisöstä, jonka kirkkona tämä rakennus on toiminut. Siksi kirkko on enemmän kuin rakennus, sen seinät tai kalusteet. Seurakunta on elävä yhteisö.

Maailma Konnunsuon ympärillä on vuosikymmenien aikana muuttunut hyvin toisenlaiseksi. Nyt vankila lakkautetaan, vangit on siirretty ja siirretään toisiin vankiloihin, työpaikat lakkaavat tai siirtyvät muualle, koko Konnunsuon kylä on muutoksen keskellä. Tässä prosessissa moni teistä on ollut jo pitkään. Siksi kirkon poistaminen alkuperäisestä käytöstään ja vankilan lakkauttaminen on enemmän kuin pelkkä hallinnollinen toimenpide tai tekninen vankilatoiminnan siirtäminen muualle. Kyse on ihmisistä, siitä miten me selviämme muutoksesta. Miten meille käy, kun tämä yhteisö särkyy? Mihin ihminen voi luottaa muutoksen keskellä? Mikä on pitänyt yllä ”Konnunsuon seurakuntaa”? Minkä varassa käymme tulevaisuuteen?

Vastaus näihin kysymyksiin on ollut tässä kirkossa nähtävillä niin kauan kuin kirkkorakennus on ollut olemassa. Saarnatuolia kiertävät sanat: ”Herran sana pysyy iäti.” Nämä sanat ovat peräisin Raamatusta, ensimmäisestä Pietarin kirjeestä: ”Kun te totuudelle kuuliaisina olette puhdistautuneet elääksenne vilpittömässä, veljellisessä rakkaudessa, niin rakastakaa toisianne uskollisesti ja kaikesta sydämestänne. Olettehan te syntyneet uudesti, ette katoavasta siemenestä, vaan katoamattomasta, Jumalan elävästä ja pysyvästä sanasta. Sillä ’ihminen on kuin ruoho, ihmisen kauneus kuin kedon kukka. Ruoho kuivuu, kukka lakastuu, mutta Herran sana pysyy iäti.’ ”(1. Piet. 1:22-25, ks. Jes. 40:6-8)

Raamatunkohta puhuu elämän katoavaisuudesta. Ajat muuttuvat, vanha jää taakse ja uusi tulee tilalle. Se ei ole aina helppoa ja yksinkertaista. Siksi luopuminen on usein vaikeaa. Mutta juuri sen vuoksi tehtävämme on tukea toinen toistamme. ”Rakastakaa toisianne uskollisesti ja kaikesta sydämestänne”,kuuluu kehotus. Tällaiseen vastuun kantamiseen toisistamme ja koko lähiyhteisöstä meitä tänään kutsutaan. Tärkeää on samalla huomata, että luopumisen ja muutoksen keskellä on jotain pysyvää: Jumalan sana ja lupaukset kestävät. Tärkeintä on pitää kiinni siitä, mitä on kirjoitettu ja mitä meille myös suullisesti vakuutettu. Sanassaan Jumala tarttuu meihin ja kantaa meitä. Vaikka tämä kirkkorakennus poistuu käytöstä, seurakunta pysyy. Sanan varassa kristillinen kirkko kestää ja käy rohkeasti kohti tulevaisuutta. Sana vakuuttaa: "Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon." (Jer. 29:11b) Tämän Jumalan lupauksen varassa voimme kiitollisina ja haikeina, mutta samalla turvallisin ja rohkein mielin suuntautua kohti tulevaa. ”Herran sana pysyy iäti.”

Seppo Häkkinen