Usko ja epäusko

”He eivät kuitenkaan uskoneet.” ”Heitäkään ei uskottu.” ”He eivät olleet uskoneet.” Tämä ei ole suomen kielen sijamuotojen luettelo, vaan kuvaus Jeesuksen opetuslapsista pääsiäisen jälkeen. Epäusko oli vallannut mielen. Ylösnoussut Jeesus oli kyllä ilmestynyt monille ihmisille. Se ei ollut kuitenkaan vakuuttanut epäuskoisia miehiä. Jeesus jopa nuhteli heitä epäuskosta.

Evankelista Luukas kuvaa tapahtumia näin: ”Kun Jeesus oli varhain sapatin jälkeisenä päivänä noussut kuolleista, hän ilmestyi ensiksi Magdalan Marialle, josta hän oli ajanut ulos seitsemän pahaa henkeä. Maria lähti sieltä ja vei sanan Jeesuksen seuralaisille, jotka itkivät murheissaan. He eivät kuitenkaan uskoneet, kun kuulivat, että Jeesus eli ja että Maria oli nähnyt hänet. Tämän jälkeen Jeesus ilmestyi hahmoltaan vieraana kahdelle heistä, kun he olivat kulkemassa pois kaupungista. Myös nämä menivät viemään toisille sanaa, mutta heitäkään ei uskottu. Viimein Jeesus ilmestyi myös yhdelletoista opetuslapselleen heidän ollessaan aterialla. Hän moitti heidän epäuskoaan ja heidän sydämensä kovuutta, kun he eivät olleet uskoneet niitä, jotka olivat nähneet hänet kuolleista nousseena.” (Luuk. 16:9-14)

Opetuslasten kamppailu epäuskon kanssa on aidon uskon näkökulmasta tärkeä, suorastaan välttämätön. Opetuslapset eivät olleet herkkäuskoisia höynäytettäviä. Todistaja toisensa jälkeen kertoi kohdanneensa ylösnousseen Jeesuksen. Mutta se ei vakuuttanut. Jeesus jopa moitti kovasydämisiä oppilaitaan, kun he eivät olleet uskoneet silminnäkijöitä.

Luukkaan kuvaus epäuskoisista opetuslapsista kertoo meille kaksi olennaista asiaa. Ensinnäkin uskon puolesta perätään usein todisteita ja todistajia. Se on hyvin ymmärrettävää. Tähän maailmaan mahtuu monenlaista uskoa ja uskomusta. Uskontojen markkinoilla on monenlaista yrittäjää. Niiden kanssa sietääkin olla epäluuloinen. Kaikkea ei pidä uskoa eikä kaikkeen höyrähtää. Aito ja rehellinen usko kestää avoimen kyselyn ja epäilyn.

Uskon ja epäuskon kamppailu on kuulunut kristittyjen elämään alusta lähtien. Se ei ole jokin nykyajan mukanaan tuoma asia. Kun me omana aikanamme kipuilemme epäilystemme kanssa, voimme muistaa epäuskoisia opetuslapsia pääsiäisen jälkeen. Heidänkään ei ollut helppo uskoa, ei edes silminnäkijöitä. Silti Jeesus tuli heidän keskelleen, heidän epäuskostaan huolimatta – tai ehkä juuri sen vuoksi.

Tästä avautuu toinen olennainen näkökulma. Tärkeintä ei olekaan meidän uskomme, vaan uskomme kohde, ylösnoussut Jeesus. Opetuslapsetkin epäilivät. He eivät kuitenkaan kääntäneet selkäänsä Jumalalle. He olivat epävarmoja ja suorastaan epäuskoisia, ja samalla turvallisesti Jumalan yhteydessä. Meidänkään ei tarvitse kääntää epäilyksissämme selkää Jumalalle tai mennä kirkon ulkopuolelle epäilyksinemme. Kirkon yhteydessä on lupa opetuslasten tavoin epäillä ja kysellä. Itse asiassa juuri uskossaan heikkoja ja epäileviä varten kristillinen kirkko on.

Olennaisinta ei kristillisessä uskossa ole laatu tai määrä. Keskeisintä on uskon kohde, se keneen uskon ja laitan toivoni. Pääsiäisen tapahtumat paljastavat, että uskomme kohde on ylösnoussut Jeesus Kristus. Hänen kohtaamisensa voi muuttaa epäuskon uskoksi.

Rukoilemme: Herramme ja Jumalamme, sinun elämää antava voimasi vaikuttaa keskellämme silloinkin, kun emme sitä tunne. Herätä meidät epäilyksestä iloon ja elämään. Aamen.

Virsi 91

Seppo Häkkinen