Pelosta iloon

Pelko, hämmennys, epäily. Nämä olivat Jeesuksen lähipiirin tunteita pääsiäisen jälkeen. Päällimmäisenä on pelko. Opetuslapset ovat piilossa, ovet tiukasti lukossa. Miten meidän nyt käy? Ei kai meitäkin vangita ja surmata, kuten Herrallemme kävi? Pelon keskelle saapuu yllättäen ylösnoussut Jeesus. Hämmennys valtaa nyt mielet. Mitä tämä oikein on? Mitä tässä tapahtuu? Tilannetta on vaikea käsittää ja ymmärtää. Siksi luonnollisesti seuraavaksi mieleen hiipii epäilys. Ei tämä voi olla totta. Kyse täytyy olla aaveesta tai pelkästä haavekuvasta.

Evankelista Luukas kuvaa tapahtumia näin: ”Yhtäkkiä Jeesus itse seisoi opetuslastensa keskellä ja sanoi: ’Rauha teille.’ He pelästyivät suunnattomasti, sillä he luulivat näkevänsä aaveen. Mutta Jeesus sanoi heille: ’Miksi te olette noin kauhuissanne? Miksi teidän mieleenne nousee epäilyksiä? Katsokaa minun käsiäni ja jalkojani. Tässä minä olen, ei kukaan muu. Koskettakaa minua, nähkää itse. Ei aaveella ole lihaa eikä luita, niin kuin te näette minussa olevan.’ Näin vielä puhuessaan hän näytti heille kätensä ja jalkansa. Kuitenkaan he eivät vielä tienneet, mitä uskoa, niin iloissaan ja ihmeissään he nyt olivat. Silloin Jeesus kysyi: ’Onko teillä täällä mitään syötävää?’ He antoivat hänelle palan paistettua kalaa ja näkivät, kuinka hän otti sen käteensä ja söi.” (Luuk. 24: 36-43)

Pelko, hämmennys ja epäily vaihtuivat iloksi ja ihmettelyksi. Ylösnousseen Jeesuksen kohtaaminen merkitsi muutosta. Jeesus vakuutti pelkääville ja epäileville opetuslapsilleen: ”Tässä minä olen, ei kukaan muu.” Näinhän vanhemmat toimivat, kun pieni lapsi hätääntyy tai on peloissaan: ”Ei ole mitään hätää. Isä on tässä.” ”Kaikki on hyvin, äiti on tässä.” ”Ei tarvitse pelätä, ole rauhassa, minä olen tässä.”

Meillä on omat pelkomme, kenellä sairauden, kenellä työn ja toimeentulon, kenellä läheisten ihmisten tai tulevaisuuden vuoksi. Jonkun elämäntilannetta kuvaa hämmennys. Elämän arvaamattomuus tai yllättävät tapahtumat ovat sekoittaneet omat suunnitelmat. Ei oikein tiedä, mitä on tapahtunut ja mitä nyt pitäisi tehdä. Usean mieltä painaa epäilys, koskee se sitten elämänvalintoja tai hengellisiä kysymyksiä. Mihin uskoa ja luottaa tässä epävarmassa maailmassa?

Keskellä omaa elämäntilannettamme me kuulemme ylösnousseen Jeesuksen sanat: ”Tässä minä olen, ei kukaan muu.” Pelkojen, hämmennyksen ja epäilyksen keskelle saapuu kuoleman voittaja. Hän vakuuttaa, ettei meidän tarvitse pelätä. Vaikka hämmennys ja epäily valtaavat mielemme, ei tarvitse pelätä. Jeesus on tässä, meidän keskellämme, sinun lähelläsi ja rinnallasi.

Miten voisin luottaa siihen, että ylösnoussut Jeesus on lähelläni? Kokemukset ja tunteet ovat siihen liian vaihtelevia. Näkyyhän se Jeesuksen opetuslapsistakin. Ihmeet ja ilmestykset eivät riitä.

Evankelista Luukas jatkaa kertomustaan: ”Jeesus sanoi heille: ’Tätä minä tarkoitin, kun ollessani vielä teidän kanssanne puhuin teille. Kaiken sen tuli käydä toteen, mitä Mooseksen laissa, profeettojen kirjoissa ja psalmeissa on minusta kirjoitettu.’ Nyt hän avasi heidän mielensä ymmärtämään kirjoitukset. Hän sanoi heille: ’Näin on kirjoitettu. Kristuksen tuli kärsiä kuolema ja kolmantena päivänä nousta kuolleista, ja kaikille kansoille, Jerusalemista alkaen, on hänen nimessään saarnattava parannusta ja syntien anteeksiantamista.” (Luuk. 24:44-47)

Luottamus ei synny ihmeen kokemisesta. Edes ylösnousseen käsien ja jalkojen näyttäminen ei poista opetuslasten epäilyä. Sen tekee vasta Jumalan sana. Se saa opetuslapset käsittämään, mistä on kysymys. Jumalan sana on perusta. Jumalan oma lupaus kestää.

Ylösnousseen Jeesuksen läsnäolo ei ole meidän kokemuksistamme riippuvainen. Meidän pelkomme, hämmennyksemme tai epäilymme ei tee tyhjäksi pääsiäisen ihmettä. Yhtä vähän ilmestykset ja kokemukset ovat takeena siitä. Jumalan sana kantaa pelosta iloon, hämmennyksestä luottamukseen, epäilystä uskoon.

Rukoilemme: Ylösnoussut Herra Jeesus Kristus. Kiitos lupauksestasi, että olet meidän keskellämme. Anna meille luottamus läsnäoloosi tänään ja kaikkina elämämme päivinä. Aamen.

Virsi 99:1-3

Seppo Häkkinen