Tulevaisuus ja toivo

Puheenvuoro Maaseutunuorten syysparlamentissa 18.11.2011 Mikkelissä

Epävarmuus hyvinvoinnin uhkana

Sarjakuvasankari Harald Hirmuisen tunnuslause kuuluu: "Elämä on pääosaltaan sotaa ja taistelua ja joskus siihen sisältyy myös vaikeampia aikoja." Eletäänpä yhteiskunnassamme nyt sitten Haraldin luokittelun mukaan "sotaa ja taistelua" tai "vaikeampia aikoja", niin aikamoisen myrskyn keskelle olemme kuluneen vuoden aikana joutuneet. Uutisiin on alkanut yhä useammin ilmestyä sanoja ”epävarmuus”, ”luottamuksen puute”, ”näköalattomuus”, ”levottomuus”. Luetteloa voisi jatkaa. Kuvaavaa on Savon Sanomien nuorten sivujen otsikko maanantaina 14.11.2011: ”Apua, mistä on kyse? Kreikan talouskriisi, valtioiden velkakriisi, vakuuskriisi, finanssikriisi … On kriisiä kriisin päälle.”

Tulevaisuus on näyttänyt viime aikoina poikkeuksellisen epävarmalta. Vallan vaihtuminen monissa valtioissa on tuonut levottomuutta. Epätavalliset luonnonilmiöt ovat lisänneet epävakautta ja aiheuttaneet jopa ahdistusta monille. Talouselämän luottamuspula on luonut epävarmuutta maanosaamme. Myös omassa maassamme se on aiheuttanut huolta ja epätietoisuutta. Poliitikoilla on ollut kova työ heidän yrittäessään luoda vakautta ja vahvistaa luottamusta.

Epävarmuus kuuluu myös ihmisen yksityiselämään. Elämä on loppujen lopuksi arvaamaton. Itselle, läheisille, perheelle voi tapahtua sellaista, mitä ei toivoisi tai mitä ei olisi osannut odottaa. Yhtäkkiä kaikki voi olla toisin kuin vielä hetki sitten. Perusturvallisuus voi järkkyä. Hallitsematon muutos pelottaa. Epävarmuudessa eläminen on kuluttavaa.

Myös maaseudulla on epävarmuus koettu. Yhteiskunta asettaa maatalousyrittäjälle entistä enemmän paineita. Tämä näkyy esimerkiksi ympäristöön, eläinten hyvinvointiin ja tukiehtoihin liittyvissä kysymyksissä. Maatalousyrittäjän työn luonne on muuttunut lyhyessä ajassa ja työn vaatimukset kasvavat koko ajan. Osaamisen tarve lisääntyy. Yhteiskunnan, talouden, markkinoiden ja maatalouspolitiikan suuret muutokset vähentävät työn- ja elämänhallinnan tunnetta. Epävarmuus tulevaisuudesta murentaa hyvinvointia. Se myös kuormittaa lähimpiä ihmissuhteita ja perhettä.

Teknisen ja taloudellisen muutoksen nopeus uhkaa talloa ihmiset jalkoihinsa. Tuntuu siltä, että yksityisen ihmisen elämän hallitsemisen taito on tämän johdosta rajoittunut, tai yksilöstä on suorastaan tullut kasvottomien markkinavoimien, hengästyttävän muutoksen ja uusien rakenteiden pelinappula. Moni maaseudun ihminen kokee itsensä tarpeettomaksi tai riittämättömäksi yhteiskunnan jatkuvan muutoksen ja kasvavien vaatimusten edessä.

Julkisuudessa puhutaan kehittämisestä, uudistamisesta, kilpailusta, saneeraamisesta, taseista, pörssikursseista, teknisen kehityksen edistysaskeleista. Iltalehden pääkirjoituksessa todettiin tiistaina 15.11.2011: ”Markkinatalous on kasvattanut käenpojan, rahoituspääomien hulvattomaan kasvuun, kupliin ja ahneuteen perustuvan kasinokapitalismin. Taloudesta on tullut kultainen vasikka, jota kumarretaan ja jolle ihmisten tarpeet alistetaan.”

Mitä tämä kehitys merkitsee yksityisen ihmisen tai perheen kohdalla? Valitettavan usein pelkoa, epävarmuutta ja alituista huolenkantamista tulevaisuudesta.

Huolenkantaminen ja huolehtiminen ovat elämän perusasioita. Mutta ne kuluttavat energiaa ja vievät ilon silloin, kun elämään ei liity muuta kuin epävarmuutta. Hyvinvoinnin tilalle tulee pahoinvointi. Kuitenkaan perimmältään ihmiset eivät elä taseista ja pörssikursseista eivätkä markkinavoimat ja tekninen kehitys riitä Jumalaksi. Ihmiselämä rakentuu tai hajoaa sisältä käsin. Mikäli ihmisen sisäinen elämä luhistuu, se ei pitkään elä materian ja maineen voimalla. Mistä löytyvät avaimet hyvinvointiin?

Kolme hyvinvoinnin avainta

Hollantilais-amerikkalainen pappi Henri J.M. Nouwen on todennut, että jaksaakseen suunnitella ja asennoitua tulevaisuuteen, ihmisellä on oltava tieto elämän jatkuvuudesta, elämän merkityksestä ja tulevaisuuden toivosta.

Kristillisessä traditiossa on näihin kaikkiin Nouwenin mainitsemiin peruslähtökohtiin – tai hyvinvoinnin avaimiin – vahva viesti. Sivuan niitä seuraavassa hyvin lyhyesti maaseudun näkökulmasta.

Ensinnä on siis oltava tieto elämän jatkuvuudesta. Tällöin on kyse työstä ja toimeentulosta. Se on hyvinvoinnin lähtökohta.

Raamatun alkulehdillä Jumala sanoo: ”Niin kauan kuin maa pysyy, ei lakkaa kylvö eikä korjuu.” (1 Moos. 8:22) Maaseutu ja maanviljelys ovat elämän edellytys. Ruoka ei ole pelkästään kulutustarvike. Se on välttämättömyystarvike. Siksi ruokaan liittyvät asiat tarvitsevat toisenlaisen tarkastelun kuin monet muut tarvikkeet. Maatalous on erityisasemassa, koska ruoantuotanto ei ole vain talouden asia. Riittävä ruoka on elintärkeää kaikelle elämälle. Ruoan tuotanto riippuu sääoloista ja siitä, että ympäristö ja ilmasto mahdollistavat viljelyn. Luonto opettaa nöyryyttä. Olemme riippuvaisia maasta, olemme sidoksissa Luojaan. Samalla olemme Luojan työtovereita. Hän on antanut ihmiselle kutsumuksen rakastaa Jumalaa ja palvella ihmisiä. Kautta aikojen maanviljely on ollut yksi tärkeä kutsumus, sillä ”ei lakkaa kylvö eikä korjuu”. Maanviljelyn lisäksi monet muut maaseutuammatit ja -elinkeinot luovat uutta, tarjoavat työtä ja mahdollistavat toimeentulon.

Arjen keskellä muistamme harvoin, että jokaisella on vastuu hyvinvoinnistaan. On niin helppo syyttää olosuhteita, työtovereita tai esimiehiä, rahan puutetta, päättäjiä tai jatkuvaa muutosta. Toki niillä on paljon merkitystä. Mutta ”voinko hyvin?” – kysymykseen voi tehdä monta vastakysymystä: kenelle annan vastuun hyvinvoinnistani, mitkä asiat ovat muutettavissa, haluanko todella itse muutosta ja olenko valmis valintoihin?

Hyvään ammattitaitoon kuuluu omasta hyvinvoinnista huolehtiminen. Kun kysytään, kenestä hyvinvointini on riippuvainen, vastausta voidaan etsiä kahdesta suunnasta:

KENESTÄ HYVINVOINTINI ON RIIPPUVAINEN?

Esimiehestäni, työtovereistani, puolisostani

Minusta itsestäni

Pyrin muuttamaan esimiestäni, työtovereitani, puolisoani

Pyrin muuttamaan itseäni

Muutokset tapahtuvat esimiehessäni, työtovereissani, puolisossani (ei hallinnassani)

Muutokset tapahtuvat itsessäni (ovat hallinnassani)

Olen valinnut objektin roolin; muut vaikuttavat elämääni

Olen valinnut subjektin roolin; vointini on omissa käsissäni

Voin pääosin huonosti, koska elän elämässäni sivuroolissa ja se tekee voimattomaksi

Voin pääosin hyvin, koska elän elämässäni pääroolissa, olen itse vastuussa itsestäni ja se antaa voimia

Toiseksi elämällä on oltava merkitys. Onko niin, että kansantaudiksemme tulleessa uupumuksessa ja masennuksessa on pohjimmiltaan kyse elämän hallitsemattomuudesta ja merkityksen katoamisesta? Ihminen ei enää hallitse omaa elämäänsä, vaan häntä hallitaan ulkopuolelta. Toisin sanoen ihminen ei ole oman elämänsä herra ja rakentaja, vaan kohde, pelinappula. Elämän merkitys on kadoksissa ja sen myötä hyvinvointi koetteella.

Alussa kertomani Harald Hirmuisen perusopin mukaan elämä on "sotaa ja taistelua ja joskus vaikeampia aikoja". Itse asiassa ihmisen elämä on jatkuvaa kriisistä toiseen siirtymistä. Sitä vain kutsutaan hienommalla nimellä kasvuksi. Niin hullulta kuin se tuntuukin, siihen sisältyy myönteisiä ja rakentavia mahdollisuuksia. Murrosaikoihin sisältyy myös mahdollisuuksia. Kiinan kielen kriisiä tarkoittava sana ilmaistaan kahdella merkillä, joista toinen tarkoittaa vaaraa ja toinen mahdollisuutta. Myös kreikankielessä sanalla "krisis" on samantapainen merkitys. Se voidaan suomentaa tuomiona, jolloin punnitaan se, mikä on kestävää, mikä ei. Kestämätön häviää, terve jää ja luo uusia mahdollisuuksia.

Kun kriisi särkee entisiä elämänympyröitä, se herättää samalla kysymyksiä mahdollisista uusista ratkaisumalleista ja avaa tietä kasvulle. Kriisissä järkkyneen tasapainon tilalle etsitään uutta tasapainotilaa. Asian luonteesta ja käsittelytavasta riippuen voidaan saavuttaa entinen tila, entistä parempi tila tai jäädä huonommin toimivaan tasapainotilaan.

Kukapa haluaisi vapaaehtoisesti joutua myrskyn riepoteltavaksi ja epävarmuuden kouriin. Mieluummin sitä eläisi myötätuulessa ja jatkuvassa onnen tilassa. Mutta se on harhaa. Elämässä vuorottelevat ilot ja surut, tyynet ja myrskyt. Kummastakin voi oppia ja kasvaa ihmisenä.

Mistä sitten voi löytää niitä voimavaroja, jotka auttavat muutoksen ja epävarmuuden keskellä? Mitkä asiat vahvistavat hyvinvointia? Mistä löydän elämän mielen ja merkityksen? Ehkä seuraavasta on apua:

* Luo läheisiä ihmissuhteita. Älä eristäydy ja yritä tehdä kaikkea itse. Hoida lähimpiä ihmissuhteitasi, älä unohda aviosuhteen hoitamista! Toimivat ihmissuhteet ovat vahva suojaverkko, missä pystyt jakamaan huoliasi ja olemaan avoimesti myös heikko.

* Yritä tunnistaa keskeiset ongelmat ja vaikuttaa niihin. Vähennä kiirettä ja ylikuormitusta työssäsi ja elämässäsi.

* Opettele sanomaan: "EI". Puhu omasta puolestasi ja kieltäydy kohtuuttomista odotuksista ja pyynnöistä, tulevat ne sitten sinusta itsestäsi tai ulkopuoleltasi. Opettele luopumaan ja irrottautumaan.

* Arvioi uudelleen arvosi. Mikä on tärkeintä elämässäsi ja työssäsi? Säästä aikaa ja voimavarojasi keskittymällä pysyvään ja olennaiseen. Kukaan ei ole saanut maailmaa valmiiksi, tuskin sinäkään pystyt siihen!

* Pyri kohtuuteen kaikilla elämänaloilla. Tiedosta ja ota huomioon sekä työhön että yksityiselämään liittyvät tarpeet. Älä aliarvioi omia tarpeitasi ja toiveitasi – vaikka et saa väheksyä muidenkaan tarpeita.

* Pidä huoli fyysisestä kunnostasi. Huolehdi ravinnostasi, unentarpeestasi, terveystarkastuksistasi.

* Säilytä elämän rytmi sekä työn ja levon vuorottelu.

* Vähennä turhaa huolehtimista – se ei muuta mitään, mutta stressaa sinua. Säilytä huumorintaju, luo elämääsi ja perheeseesi hyviä ja hauskoja hetkiä, muista juhlat ja vuodenkierto.

* Ole valmis myöntämään, että voit olla itsekin väärässä ja anna tunnustusta toisille. Älä unohda sanoja: anteeksi ja kiitos. Avoimuutesi ja aitoutesi synnyttävät muissakin avoimuutta ja aitoutta.

* Älä tuki sisäisiä elämän ja voiman lähteitä. Jumalan sana, ehtoollinen, seurakuntayhteys ja rukous merkitsevät sisäisen elämän hoitamisessa paljon.

* Usko on mitä syvin voimavara. Sinun ei tarvitse ansaita olemassaoloasi työllä, perheellä, omaisuudella tai millään muullakaan. Elämän perusta on luottamuksessa Jumalaan.

Kolmanneksi on oltava tulevaisuuden toivo. Kolmesta Nouwenin mainitsemasta peruslähtökohdasta keskeisintä on juuri toivo. Ilman toivoa ei elämällä ole merkitystä eikä jatkuvuutta. Hyvinvointia ei ole siellä, mistä toivo puuttuu.

Toivo syntyy monesti arkisista tilanteista; toisen ihmisen kohtaamisesta, yhteisten asioiden, huolien ja unelmien jakamisesta, kenties konkreettisesta avusta ja henkisestä tuesta. Ihmisen hyvä toteutuu yhteydessä toisiin ihmisiin. Merkillisellä tavalla siinä myös Jumala on läsnä ja tulee luoksemme synnyttäen toivoa tulevaisuuteen. Usko Jumalaan tuo elämään perusturvallisuuden. Elämällä on suunta ja päämäärä.”Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.” (Jer. 29:11)

Epävarmuudesta luottamukseen

Nykyaikaa sävyttävä epävarmuus ja monet tulevaisuuteen liittyvät kysymykset koettelevat hyvinvointia. Välillä voi tuntea Harald Hirmuisen tavoin: "Elämä on pääosaltaan sotaa ja taistelua ja joskus siihen sisältyy myös vaikeampia aikoja." Juuri siksi on tärkeä etsiä ja vaalia niitä tekijöitä, jotka vahvistavat ja ylläpitävät hyvinvointia.

Hyvinvoinnin lähtökohtina ovat tieto elämän jatkuvuudesta, elämän merkityksestä ja tulevaisuuden toivosta. Aikamme uhkakuvat kohdistuvat juuri näihin asioihin. Elämän ja toimeentulon jatkuvuus on uhattuna. Moni kokee itsensä tarpeettomaksi tai elämäntilanteensa kestämättömäksi. Silloin myös tulevaisuuden toivo katoaa.

Hyvinvoinnin vahvistamisessa on siksi tartuttava näihin lähtökohtiin, sekä yksityisesti että yhteisesti. On työskenneltävä elämän jatkuvuuden hyväksi, työn ja toimeentulon sekä pohjimmiltaan koko luomakunnan hyvinvoinnin parhaaksi. On tehtävä työtä elämän merkityksen ja tarkoituksen puolesta. Se merkitsee ihmisarvon, oikeudenmukaisuuden ja muiden elämää suojelevien arvojen vaalimista ja edistämistä. On toimittava tulevaisuuden toivon hyväksi. Se tarkoittaa lähimmäisenrakkautta, yhteisvastuuta ja heikoimman puolelle asettumista. Kaikessa tässä Luoja on salatulla tavalla läsnä synnyttäen luottamusta ja toivoa.

Seppo Häkkinen