Ääripäät eivät anna kirkosta oikeaa kuvaa

On ollut hämmentävää seurata television Ajankohtaisen Kakkosen homoillan jälkeen käytyä keskustelua ja siitä syntynyttä kirkosta eroamista. Minä en tunnista keskustelusta sitä kirkkoa, jonka palveluksessa olen.

Kirkon työn todellisuus näkyy ennen kaikkea seurakunnan arkielämässä: lasten päiväkerhossa, nuorten leirillä, diakoniatyöntekijän kotikäynnillä, surevan ihmisen kohtaamisessa. Kirkon todellisuuden kohtaa siellä, missä autetaan heikkoa ja köyhää, pohditaan elämän peruskysymyksiä, kasvatetaan tulevaa sukupolvea, rakennetaan yhteiskuntaa. Siksi on surullista, että yhden asian, puhumattakaan yhden televisio-ohjelman vuoksi, tuhannet ovat halunneet jättää kirkon. Samalla on heikentynyt seurakuntien mahdollisuus toteuttaa tehtäväänsä suomalaisten ajallisen ja iankaikkisen hyvän puolesta.

Selvää on, että 4,2 miljoonan jäsenen yhteisöön kuuluu kaikenlaisia ihmisiä ja monenlaisia mielipiteitä. Näin laajan kansankirkon vahvuutena on, että erilaiset ja hyvinkin eri tavalla ajattelevat voivat kuulua samaan yhteisöön.

Aäripäät – ovat ne mitä tahansa – eivät anna kirkosta oikeaa kuvaa. Kirkkomme on hyvä viholliskuva, jota kohtaan on helppo hyökätä ja organisoida kirkonvastaista liikehdintää. Sen viime päivät ovat osoittaneet.

Kirkostamme on luotu mielikuva suvaitsemattomuuden ja ahdasmielisyyden linnakkeena. Mielikuva ei mielestäni vastaa todellisuutta. Seurakuntien toiminnassa ei ketään jätetä ulkopuolelle. Evankeliumin mukaan Jeesus kutsui yhteyteensä kaikkia ihmisiä.

Tällaisena minä haluan nähdä oman kirkkomme. Se on kovin sekalainen ja puutteellinen, sen jäsenet ovat hyvin kirjavaa joukkoa niin uskoltaan kuin elämältään.

Todellista suvaitsevuutta ja avarakatseisuutta on suostua elämään samassa kirkossa eri tavalla ajattelevien kanssa ja kunnioittaa heidän mielipidettään. Vain keskinäisen luottamuksen ilmapiirissä voidaan yhdessä etsiä tietä eteenpäin erimielisyyksienkin keskellä.

Seppo Häkkinen

Mikkelin hiippakunnan piispa