”Yhteisvastuu kuuluu ihmisyyteen”. Tämä on toinen niistä virkkeistä, jotka ovat olleet mielessäni tänä vuonna Yhteisvastuukeräyksestä. Ajatus jäi soimaan korviini tasavallan presidentin pitämästä Yhteisvastuukeräyksen avauspuheesta. ”Yhteisvastuu kuuluu ihmisyyteen”.

Yhteisvastuun juuret ovat syvällä Suomen historiassa. Syksyllä 1949 sodan ja pahojen hallavuosien jälkeen lapsiperheiden tilanne Pohjois- ja Itä-Suomessa oli heikoissa kantimissa. Lapset olivat aliravittuja ja sairaita. Työttömyys vaikeutti perheiden toimeentuloa. Tarvittiin pikaista apua, mutta auttavaa järjestelmää ei ollut, kunnes kirkko tuli hätiin.

Suomen Kirkon Seurakuntatyön Keskusliiton pääsihteeri Toivo Laitinen ja sosiaalisihteeri Lauri Tuomi näkivät perheiden hädän kiertomatkallaan. He ehdottivat heti suurkeräyksen järjestämistä. Keräyksen nimen keksi Varkauden kirkkoherra Kustaa Sarsa. Suomen tasavallan presidentti J.K. Paasikivi kutsuttiin keräyksen suojelijaksi.

Ensimmäinen Yhteisvastuukeräys toteutettiin vuonna 1950 kaikissa seurakunnissa. Suomalaisten lähimmäisenrakkaus ylitti kaikki odotukset. Pohjois- ja Itä-Suomen nälkäänäkeville lapsiperheille kerättiin 60 miljoonaa silloista markkaa, tuplasti yli tavoitteen.

Yhteisvastuu syntyi 60 vuotta sitten lähimmäisenrakkaudesta. Lapsiperheiden hätä antoi kipinän keräykselle. Tuo kipinä ei ole koskaan hiipunut. Se on merkki siitä, että ”yhteisvastuu kuuluu ihmisyyteen”.

Keräysvarat käytettiin 1950-luvulla kotimaassa. Niillä tuettiin huonokuntoisten asuinrakennusten kunnostusta ja äitien virkistyslomia. Köyhille kodeille hankittiin lehmä tai hevonen, invalidille pyörätuoli tai vanhukselle kunnollinen vuode. Myös lahjakkaita lapsia autettiin kouluun.

Joka vuosi Yhteisvastuu toi esille erilaisia vaikeuksissa olevia ryhmiä kuten lesket, orvot, työttömät, asunnottomat, kehitysvammaiset, invalidit ja yksinäiset vanhukset. Vuonna 1963 apua laajennettiin ulkomaille. Ensimmäinen avunsaaja oli Ambo-Kavangon kirkko Namibiassa. Siitä lähtien keräyksessä on ollut aina myös ulkomainen kohde.

Yhteisvastuu on paljon muutakin kuin rahankeräys. Se on suuri vapaaehtoistoiminnan vuotuinen voimannäyttö. Ilman tuhansia vapaaehtoisia kerääjiä ja vastuunkantajia ei Yhteisvastuukeräys olisi mahdollinen. Juhlavuotena on syytä kiittää kaikkia teitä, jotka tavalla tai toisella olette olleet mahdollistamassa Yhteisvastuukeräyksen. Näin olette olleet mukana rakkauden työssä.

Yhteisvastuukeräys tuo esille monesti näkymättömän hädän. Se ei kavahda tarttua aiheisiin, jotka eivät ole ”muodissa” tai joita usein jopa paheksutaan. Näin se on osa kirkon kasvatustyötä ja vaikuttamistoimintaa. Se antaa kasvot ja äänen sellaiselle hädälle, joka mieluummin unohdettaisiin. Se toimii sen hyväksi, että muistaisimme: ”yhteisvastuu kuuluu ihmisyyteen.”

Hyvät Yhteisvastuujuhlan osanottajat. Tänään tässä juhlassa emme katso vain kuuden vuosikymmenen taakse historiaan. Ennen kaikkea tahdomme suuntautua eteenpäin, kohti tulevaisuutta. Siksi katse on käännettävä tämän vuoden Yhteisvastuukeräykseen. Siitä nousee toinen virke, joka on ollut mielessäni. Se on tämän vuoden keräyksen tunnus: ”Ole arkienkeli.”

Enkelit ovat Raamatussa Jumalan tahdon ilmoittajia. Enkelit ilmestyvät ihmisille ja ilmoittavat suuria pelastushistorian tapahtumia. Vanhassa testamentissa mainitaan nimeltä arkkienkelit Mikael, Gabriel ja Rafael. Myös Luukkaan evankeliumissa mainitaan enkeli Gabriel (Luuk.1:26). Mikkelinpäivä on kirkkovuodessa arkkienkeli Mikaelille omistettu kirkkopyhä. Meillä täällä Mikkelissä on siis oma nimikkoenkeli, josta kaupunkimme on saanut nimensä.

Enkeli on Jumalan tahdon ilmoittaja, sanansaattaja. Arkienkelin tehtävä on samanlainen: toimia Jumalan tahdon ilmoittajana, tehdä rakkauden tekoja ja työskennellä sen puolesta, että Jumalan tahto toteutuisi. Kuusi vuosikymmentä sitten Yhteisvastuukeräys lähti liikkeelle lähimmäisenrakkaudesta. Lapsiperheiden hätä kosketti. Nyt meitä kutsutaan arkienkeleiksi, toteuttamaan Jumalan tahtoa niin täällä kotimaassa kuin toisella puolella maapalloa. Yhteisvastuukeräys auttaa köyhiä lapsiperheitä turvaamaan jokapäiväisen leipänsä Suomessa ja Haitissa.

Tyhjä vatsa on karu alku elämälle.Suomessa kasvaa köyhyydessä yli 150 000 lasta. Luku on kolminkertaistunut sitten 1990-luvun laman. Köyhiksi luokitellaan kotitaloudet, joiden tulot ovat alle 60 prosenttia väestön keskitulosta. Lapsilisät ja kotihoidon tuki eivät ole nousseet samassa tahdissa elinkustannusten kanssa. Verotuksen perhevähennyksistä on luovuttu. Niukkuus näkyy nopeasti myös perheen ruokapöydässä. Yhteisvastuukeräys tuo tilanteeseen helpotusta marttojen ja seurakuntien yhteistyöllä. Kaikkein vaikeimmassa asemassa oleville lapsiperheille ympäri Suomen tarjotaan käytännönläheistä tukea edullisen ruoan laitossa sekä ruokakursseilla että kotikäynneillä.

Kirkon perheasiain johtaja Martti Esko on todennut: "Suomen tulevaisuus ja taloudellinen hyvinvointi on lastemme varassa. Jos heihin ei satsata vaan pienten lasten perheiden annetaan kituuttaa leipäjonoissa, se jättää jäljen myös lapseen. Apua vaille jäänyt lapsi on aikuisena kallis taloudellinen taakka koko yhteiskunnalle."

Haitissa miljoonat ihmiset tarvitsevat apua.Haiti on läntisen pallonpuoliskon köyhin maa. Tuhoisan maanjäristyksen seurauksena 170 000 ihmistä kuoli, 1,2 miljoonaa ihmistä jäi vaille suojaa ja 3 miljoonaa on ulkopuolisen avun tarpeessa. Ennen maanjäristystäkin kaksi miljoonaa ihmistä kärsi nälästä. Kaksi kolmasosaa yli yhdeksänmiljoonaisesta kansasta eli alle kahdella dollarilla päivässä. Akuutin tilanteen helpotettua lahjoitusten avulla koulutetaan hädänalaisia perheitä ja yhteisöjä kehittämään viljelymenetelmiä, varautumaan luonnonkatastrofeihin ja suojelemaan ympäristöä.

Arkienkelinä voit olla auttamassa köyhiä lapsiperheitä Suomessa ja Haitissa. Voit olla arkienkeli monella tavalla. Tule kerääjäksi, käy ostoksilla netissä Yhteisvastuu-kaupassa tai lahjoita rahaa.

Hyvät seurakuntalaiset. Yhteisvastuukeräyksen juhlavuotena meitä muistutetaan: Yhteisvastuu kuuluu ihmisyyteen. Siksi meitä kutsutaan olemaan arkienkeleitä lähimmäisillemme.

Seppo Häkkinen