Piispansauvan viesti 

Piispa merkitsee suomeksi paimenta. Siksi piispan viran tunnuksiin kuuluu paimensauva, jota kutsutaan piispansauvaksi. Vanhin maininta piispansauvasta löytyy Toledon kirkolliskokouksesta vuodelta 633.

Mikkelin hiippakunnan piispansauva on vuodelta 1935. Hiippakunta toimi silloin Viipurissa. Sauva hankittiin piispankaavun ja hiipan kanssa samanaikaisesti. Sauvan lahjoitti Torkkelin Kilta. Sen suunnitteli taiteilija Gunnel Gustafsson-Nyman. Materiaalina on tummaa puuta ja hopeaa, joka on osittain kullattu. Hopeakaaren varteen on kaiverrettu: ”Kaitse minun lampaitani. Joh. 21:16.” Kohdassa, jossa kaari liittyy sauvaan, on neljä sinettiä: Viipurin kaupungin, tuomiokapitulin, Torkkelin killan sekä Viipurin oppineen fransiskaaniesimiehen Stefanus Laurentin sinetit. Niiden lisäksi on Viipurin vanhan piispansarjan ensimmäisen ja viimeisen edustajan, Paavali Juustenin ja David Lundin nimet. Myöhemmin on kaiverrettu Viipurin ja Mikkelin hiippakunnassa palvelleiden piispojen nimet: Erkki Kaila, Ilmari Salomies, Yrjö Loimaranta, Martti Simojoki, Osmo Alaja, Kalevi Toiviainen ja Voitto Huotari.

Piispansauvassa on kolme osaa. Jokaisella niistä on oma kehotuksensa sauvan kantajalle. Ne kertovat, miten piispan on hoidettava paimentehtäväänsä. Piispansauvan ylimmän osan kehotus kuuluu: Kerää kokoon (Collige vaga)! Piispan on kerättävä kokoon Jumalan omien lauma. Hänen tulee myös pitää lauma koossa. Laumaan kuuluu monenlaisia kirkon jäseniä, seurakunta on kovin sekalainen. Kirkko ei ole koskaan ollut täydellisten yhteisö, onneksi, sillä sen vuoksi meilläkin on mahdollisuus olla sen jäseniä, jopa työntekijöitä ja luottamushenkilöitä. Juuri siksi meiltä kysytään samaa kuin Jeesus kysyi ylösnousemuksensa jälkeen Pietarilta: ”Olenko minä sinulle rakas?” (Joh. 21:17). Siksi: Rakasta kirkkoasi. Sisäisesti riittävän vahva ja yhtenäinen kirkko kyllä kestää ulkoiset paineet. Mutta sisältä laho ei tarvitse kovin suurta tuulta kaatuakseen. Nyt tarvitaan keskinäistä yksimielisyyttä, tahtoa toimia yhteisen hyvän puolesta, keskinäistä luottamusta ja yhteenkuuluvuuden henkeä. Tätä piispa on kutsuttu paimenvirassaan edistämään. Yhtä hyvin tehtävä kuuluu meille jokaiselle.

Piispansauvan koukkupäätä kantaa pitkä varsi. Silläkin on sanomansa. Kehotus kuuluu: Tue (Sustenta morbida)! Tue heikkoja ja sairaita. Kristillinen kirkko on tavallisten ihmisten yhteisö. Muiden tavoin tämän lauman jäsenet joutuvat elämässään ja työssään kokemaan elämän kovuutta, armottomuutta, raadollisuutta. Tulee sairauksia, tulee pettymyksiä, vastoinkäymisiä. Aina ei jaksa uskoa, ei toivoa, ei rakastaa niin kuin pitäisi. Tässä tehtävässä piispan on kuljettava laumansa mukana, toisinaan sen edellä, toisinaan keskellä, toisinaan perässä heikkoja ja epävarmoja, sairaita ja haavoittuneita tukien, ruokkien ja lohduttaen. Tätä samaa tehtävää jokainen meistä saa hoitaa. Me kaikki tarvitsemme tukea ja rohkaisua elämässämme ja uskossamme. Tällaiseen vastuun kantamiseen toinen toisistamme ja lähimmäisistämme tahdon teitä jokaista kutsua.

Alimpana piispansauvassa on piikkipää. Tällä sauvan osalla on piispalle tärkeä viesti: Kannusta (Stimula lenta)! Kannusta laiskoja ja välinpitämättömiä, haluttomia ja velttoja, erityisesti niitä, jotka ovat velttoja hengellisessä kilvoituksessaan. Tällaisiakin meidän laumassamme on. Samalla se on piispalle itselleen kehotus katsoa peiliin. Kannustaminen ei kuitenkaan tapahdu piikittelemällä, vaan ”stimuloimalla”, kuten sauvan tämän osan latinankielinen sana antaa ymmärtää. Kannusta antamalla myönteisiä virikkeitä, innostavia näkyjä, uskoa ja luottamusta omiin kykyihin ja ennen kaikkea Jumalan johdatukseen.

Piikkipään viesti on myös: Puolusta laumaa, suojele sitä. Piispan tehtävä on puolustaa hänelle uskottua laumaa ulkoa tulevia vihollisia vastaan. Kirkkoa on nyt helppo arvostella, lyödä ja kritisoida, usein myös aivan syystäkin. Silti tuntuu välillä kohtuuttomalta se kritiikki, arvostelu ja suoranainen hyökkäys, joka kohdistuu kirkkoomme ja kristilliseen uskoomme. Piispan, kuten meidän kaikkien, on tarpeen puolustaa laumaa. Tällaisia puolustajia kirkkomme nyt tarvitsee. Siihen tahdon teitä kutsua.

Tällainen on siis piispansauvan kolmiosainen viesti ja toimeksianto: Kerää kokoon lauma ja pidä se koossa. Tue ja hoivaa laumaa. Kannusta ja puolusta laumaa. Vielä on kuitenkin yksi tärkeä yksityiskohta. Nimittäin piispansauva ei kerro ainoastaan viran vaatimuksista. Se puhuu myös siitä, miten tätä tehtävää jaksaa hoitaa.

Piispansauvan koukkupäästä versoo ikään kuin pieniä lehtiä. Tämä johtuu siitä, että piispansauvan esikuvana ei ole ainoastaan paimensauva, vaan myös Aaronin sauva. Aaronhan oli Mooseksen veli, hyvä puhuja, mutta johtajana välillä horjuva ja epävarma. Silti hän sai Jumalalta kutsun ylimmäisen papin virkaan.

Kerran Aaronia vastaan kapinoitiin. Hänen viranhoitonsa asetettiin kyseenalaiseksi. Silloin hänen ja yhdentoista muun heimon sauvat vietiin pyhäkkötelttaan Herran eteen, jotta Herra osoittaisi, kenet hän on valinnut. Seuraavana päivänä voitiin todeta, että Aaronin sauva oli puhjennut lehteen ja siinä oli myös kukkia ja kypsiä manteleita (4 Moos. 17:16-23). Viheriöivä ja kukkiva sauva on merkki Jumalan uskollisuudesta, Jumalan luottamuksesta, hänen valinnastaan ja kutsustaan.

Piispan – eikä kenenkään muun kristityn – usko ja elämä ole loppujen lopuksi hänen omassa varassaan. Siksi meitä rohkaisee tänään Psalmin 23 sanat: ”Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.” (Ps. 23:1)

Seppo Häkkinen