”Kääntyessäni eräästä kulmasta seisoi edessäni keskellä katua suuri koira, verestävin raivoisin silmin, hirvittävä kita kuolaa valuen. Mietin, uskaltaako tästä enää matkaa jatkaa. Silloin näen, miten läheisestä talosta tulee nuorukainen, muuan kaatumatautihoidokeista, ja kävelee koiran luo aikoen silittää sitä. Sydämeni on pysähtyä. Tästä ei voi olla seurauksena muuta kuin kamala onnettomuus. Kauhistuneena huudan: ’Seis poika, koira on vaarallinen.’ Mutta huolettomana kääntyy poika minuun päin ja sanoo: ’Jos sitä rakastaa, se ei pure.’ ”

Tällaisen vanhan tapahtuman luin jokin aika sitten. Sinänsä tuo vuosikymmeniä vanha tapaus ei ole kovin ihmeellinen juttu. Mutta jotenkin se jäi mieleeni ja on putkahdellut viime päivinä usein muistiini. ”Jos sitä rakastaa, se ei pure.” Se nimittäin kertoo jotain olennaista siitä, millaista meidän elämämme tulisi olla, myös täällä Kouvolassa.

Kenties sinulla on lähipiirissäsi tai työyhteisössäsi ihmisiä, joiden kanssa ei oikein tule toimeen. Tai keskellämme elää ihmisiä, jotka ovat meistä outoja, erilaisia, siksi ehkä pelottavia. Ennakkoluuloista kumpuavat monenlainen epäluulo ja pahimmillaan jopa viha. Ainakin on hyvä pitää etäisyyttä. Ja totta on, että elämässä ei auta olla liian sinisilmäinen. Moni on tullut petetyksi ja loukatuksi.

Pelolle, epäluulolle ja vihalle ei voi kuitenkaan rakentaa kestävää elämää, ei yksityinen ihminen yhtä vähän kuin yhteiskuntakaan. Siksi on hyvä muistaa tuon epilepsiaa sairastaneen pojan ohje: ”Jos sitä rakastaa, se ei pure.” Terveen yhteiselämän perustana voi olla vain keskinäinen luottamus, kunnioitus ja rakkaus. Sitä Jumala meiltä tahtoo. Kuluvan viikon raamatunkohdissa puhutaan paljon lähimmäisenrakkaudesta. Raamatun viesti on selvä: ”Sinulle, ihminen, on ilmoitettu, mikä on hyvää. Vain tätä Herra sinulta odottaa: tee sitä mikä on oikein, osoita rakkautta ja hyvyyttä ja vaella valvoen, Jumalaasi rakastaen.” (Miika 6:8) Tämä selvä sanoma ei selitystä kaipaa. Tällaiselle arvopohjalle voi kasvaa hyvä ja vastuullinen yhteiselämä, täällä Kouvolassa kuin koko yhteiskunnassamme

Mutta entä sitten, kun en kykene rakastamaan? Kun en löydä itsestäni rakkautta, vaan päinvastoin – ehkä kokemusteni myötä – ennakkoluuloja, pelkoa ja torjuntaa, rakkaudettomuutta ja kylmyyttä? Muista, että juuri silloin sinä itse olet rakkauden kohteena. Raamatussa, Johanneksen ensimmäisessä kirjeessä sanotaan: ”Juuri siinä Jumalan rakkaus ilmestyi meidän keskuuteemme, että hän lähetti ainoan Poikansa maailmaan, antamaan meille elämän. Siinä on rakkaus – ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.” (1. Joh. 4:9-10)

Sinä olet rakastettu ja hyväksytty, et itsesi tähden, et uskosi ansiosta, et tekojesi vuoksi, vaan siksi, että Jumala on rakkaus. Siitä kumpuaa voima rakastaa lähimmäistä. Ja siksi muista: ”Jos sitä rakastaa, se ei pure.”

Seppo Häkkinen