Puhe Suomen Partiolaisten jäsenkokouksen ja lippukunnanjohtajatapaamisen aamuhartaudessa Kalevan kirkossa

Jeesus sanoi opetuslapsille:»Kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa, hän istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle. Kaikki kansat kootaan hänen eteensä, ja hän erottaa ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. Hän asettaa lampaat oikealle ja vuohet vasemmalle puolelleen. Sitten kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: ’Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti. Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne. Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni.’Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: ’Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa? Milloin me näimme sinut kodittomana ja otimme sinut luoksemme, tai alasti ja vaatetimme sinut? Milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun luonasi?’ Kuningas vastaa heille: ’Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.’Sitten hän sanoo vasemmalla puolellaan oleville: ’Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen. Minun oli nälkä, mutta te ette antaneet minulle ruokaa. Minun oli jano, mutta te ette antaneet minulle juotavaa. Minä olin koditon, mutta te ette ottaneet minua luoksenne. Minä olin alasti, mutta te ette vaatettaneet minua. Minä olin sairas ja vankilassa, mutta te ette käyneet minua katsomassa.’Silloin nämäkin kysyvät: ’Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi tai janoissasi, kodittomana tai alasti, tai sairaana tai vankilassa, emmekä auttaneet sinua?’ Silloin hän vastaa heille: ’Totisesti: kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.’Ja niin he lähtevät, toiset iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään.»(Matt. 25:31-46)

Tänään on tuomiosunnuntai. Kuulemamme päivän evankeliumiteksti on suoraa puhetta. Jeesuksen opetusta ei tarvitse selittää. Raamatun perustotuuksia on se, kerran Jeesus Kristus tulee tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Silloin tekomme ja tekemättä jättämisemme tulevat esille.

Tuomiosunnuntai puhuu vastuusta. Tuomiolla käytetty mittapuu on hätkähdyttävän epäuskonnollinen. Vain teot näyttävät ratkaisevan, ja vielä sellaiset teot, joita niiden tekijät eivät pitäneet mitenkään erityisen ansiollisina tai uskonnollisina. Viimeisellä tuomiolla ei kysytä mitään erityistä tai ainutlaatuista. Ihmiset on koeteltu arjen yksinkertaisissa töissä. Ihminen koetellaan siellä, missä ja millä tavalla me kohtaamme lähimmäisemme.

Venäläisen legendan mukaan eräs rabbi pyysi kerran Jumalalta saada kurkistaa sekä taivaaseen että helvettiin. Jumala antoi hänelle siihen luvan ja lähetti profeetta Elian hänen oppaakseen. Elia vei rabbin ensin suureen huoneeseen, jonka keskellä kiehui avotulella pata herkullisine ruokineen. Padan ympärillä istui ihmisiä käsissään pitkävartiset lusikat, joilla he ammensivat padasta ruokaa. Nämä ihmiset olivat kuitenkin kalpeita, laihoja ja huonosti ravittuja. Heidän lusikoidensa varret olivat niin pitkät, etteivät he saaneet vietyä herkullista ruokaa suuhunsa. Kun vieraat olivat tulleet ulos, rabbi kysyi profeetalta, missä kumman paikassa he olivat käyneet. Se oli ollut helvetti. Sen jälkeen Elia vei rabbin toiseen huoneeseen, joka oli aivan edellisen kaltainen. Keskellä huonetta paloi tuli ja sillä kiehui herkullista ruokaa. Tulen ympärillä istui ihmisiä pitkävartiset lusikat käsissään. Nämä ihmiset olivat hyvin ravittuja, terveitä ja onnellisia. He eivät yrittäneetkään syödä omalla lusikallaan, vaan antoivat lusikoillaan ruokaa toisilleen. Tämä huone oli taivas.

Tästä on kysymys viimeisellä tuomiolla. Toisten elämää ohjaa rakkaus, toisten itsekkyys. Itse asiassa viimeinen tuomio on vain sen toteamista, mitä elämän aikana on tapahtunut. Jumalan tuomiot täyttyvät kaiken aikaa. Oikeastaan jokainen päivä on tuomiopäivä. Jokaisena päivänä punnitaan tekojamme ja tekemättä jättämisiämme.

Pohjimmiltaan kyse on siitä, saako Jeesus vaikuttaa meissä vai ei. Viimeisellä tuomiolla esille vedettävät hyvät teot eivät ole meidän tekojamme, vaan Jeesuksen tekoja meidän kauttamme. Meidän rakkautemme on lähtöisin Kristuksesta. "Me rakastamme, sillä hän on ensin rakastanut meitä", sanoo Johannes ensimmäisessä kirjeessään (1 Joh. 4:19). Siksi evankeliumin mainitsemat "Isän siunaamat" eivät edes tienneet tehneensä mitään hyvää. Vastaavasti itsekäs ja paatunut ei huomaa kulkeneensa kärsivän lähimmäisen ohi. Hänen silmänsä on itsekkyyden sokaisema.

”Jos minulta kysyttäisiin, mikä on maailman yleisin pahe, vastaisin: itsekkyys.” Näin on B-P todennut ohjeissaan partiojohtajille. Hänen mukaansa päivän hyvä työ on tapa itsekkyyden juurittamiseen. Tämä partiolaisten tapa on keino kasvattaa meitä pois itsekkyydestä, vaikka emme siitä tämän elämän aikana irti pääse. Silti tavoitteeksi käy hyvin B-P:n kasvatuspäämäärä: ”Itsekkyyden rajoittaminen ja lähimmäisen rakkauden ja palveluhalun kehittäminen tuovat mukanaan täydellisen muutoksen ja todellisen uskon lämmön yksilön sydämeen. Se tekee hänestä uuden ihmisen. Hänen kysymyksensä ei enää ole: ’Mitä minä voin saada?’ vaan ’Mitä minä voin elämässäni antaa?’ ” (ks. Lordi Baden-Powell of Gilwell, Ohjeita partiojohtajille. Partiokirja 1989. Sivut 69-73).

Tänään tuomiosunnuntaina olemme partiolaisina itse asiassa partiotoiminnan ydinkysymysten äärellä. Olemmeko uskollisia partioihanteille? Ohjaako meitä partiolaisina ja partioliikkeenä itsekkyys vai halu palvella ja auttaa muita? Tuomiosunnuntai on ohjaamassa meitä kahteen suuntaan: kohti Jumalaa ja kohti lähimmäistä. Rakkaus Jumalaan ja rakkaus lähimmäiseen kuuluvat yhteen. Siksi partiolaisina meidän kysymyksemme ei voi olla ’Mitä minä voin saada?’ vaan ’Mitä minä voin elämässäni antaa?’

Seppo Häkkinen