Joulusiivous tuottaa joskus yllätyksiä. Tänä vuonna käsiini sattui kukkamaljakoiden takaa vanha sipulipussi. Sen myötä tulvahtivat mieleeni muistot lähes viiden vuosikymmenen takaa.

Olin kansakoulun alaluokilla. Syksyllä opettelimme virkkausta, tarkoitus oli tehdä äidille joululahjaksi sipulipussi. Alku sujui ihan kohtuullisesti. Opin tekemään valkoisesta pumpulilangasta pylväitä ja ketjusilmukoita. Sipulipussin virkkaaminen eteni käsityötunnista toiseen.

Kunnes tapahtui jotain kamalaa. Lanka katkesi. Yritin tehdä lankaan solmun, mutta joko solmu ei onnistunut tai sitten virkkaaminen ei siltä kohtaa sujunut. Opettajalle en uskaltanut kertoa asiasta, puhumattakaan että olisin pyytänyt apua. Tuhersin yksinäni itku kurkussa useamman käsityötunnin. Muut etenivät virkkaamisessa hyvää vauhtia, mutta minun työni lopahti. Lopulta valkoinen lankakin oli likaantunut. Pelkäsin, etten saa pussia valmiiksi ennen joululomaa.

Viimein opettaja huomasi ongelmani, kun hän kiersi tarkastamassa virkkaamisen etenemistä. Nopeasti ja yksinkertaisesti hän sai tilanteen korjattua. Virkkaamiseni alkoi taas sujua. Pussi valmistui ajoissa ja se ehti lahjapakettiin.

Kovan onnen sipulipussi oli lapsuudenkodissani käytössä. Äitini kuoltua joitakin vuosia sitten pussi palautui minulle ja hautautui muiden tavaroiden joukkoon. Nyt joulusiivouksessa se löytyi ja nosti mieleeni hankalan kokemuksen. Sinänsä tapahtuma oli harmiton ja suorastaan mitätön, ainakin näin aikuisen näkökulmasta. Mutta miten syvästi meihin voi jäädä elämään kokemus epäonnistumisesta, noloudesta, häpeästä, riittämättömyydestä, avuttomuudesta, syyllisyydestä? Ja niin jokin itsessään pieni asia voikin jäädä muistiin vuosikymmeniksi.

Joulun sanoma on armollinen. Jumala tuli ihmiseksi – meidän pelastajaksemme ja maailman Vapahtajaksi – rakkaudesta meitä ja luomaansa maailmaa kohtaan. Rakkaus ei laskelmoi eikä vaadi. Rakkaus ei aseta ehtoja eikä kysy arvoa. Rakkaus etsiytyy sinne, missä on epävarmuutta, arvottomuutta, häpeää, syyllisyyttä. Rakkaus eheyttää, antaa arvon ja tuo anteeksiannon.

Joulun sanoma kuuluu niille, joiden sipulipussi valmistuu ajoissa ja joiden koko elämä sujuu hyvin. Sen sanoma kuuluu myös niille, joilta lanka katkeaa, itku meinaa tulla ja kaikki tuntuu epäonnistuvan.

Ensimmäinen joulu tuli arjen keskelle. Yötöissä olevat paimenet saivat ensimmäisinä kuulla sanoman Jeesuksen syntymästä. Eivät he olleet ehtineet valmistautua. Moni asia oli muutenkin kesken ensimmäisenä jouluna. Meissäkin voi olla paljon keskeneräisyyttä ja saatamme tuskailla monien ongelmakohtien kanssa. Mutta joulu tulee meistä ja meidän tilanteestamme riippumatta. Saamme vastaanottaa Jumalan suurimman lahjan, Jeesuksen. Joulu on juhla, joka viestii: olet arvokas, Jumalalle rakas ja tärkeä.