Mummo ja pappa saivat viime jouluna lahjaksi neljä kynttilää. Ne olivat samassa paketissa, mutta ne olivat kaikki erilaisia. Viisivuotiaan Alinan tekemä oli paksu ja lyhyt tummansininen kynttilä. Kolmevuotiaan Hillan kynttilä oli paksu ja vaaleansininen. Joonan, viisi vuotta, kynttilä puolestaan oli ohut ja pitkä, väriltään vihreä. Kaksivuotiaan Danielin kynttilä oli punainen, ohut ja pienissä käsissä melko ryppyiseksi muotoutunut.

Nämä kynttilät ovat erilaisia niin kuin me ihmisetkin. Yksi on lyhyt ja paksu, toinen pitkä ja hoikka, kolmas siltä väliltä. Jonkun elämä on tasainen ja levollinen, jonkun toisen taas ryppyjä ja levottomuutta täynnä. Viikko sitten syntymäpäivillä päivänsankari kertoi: ”Olen onnellinen mies. Odotan ilolla joulua.” Sitä oli hyvä kuulla. Pari päivää sitten sain sähköpostin, jonka lähettäjä lopetti: ”Hyvää joulua kaikille, jotka joulua viettävät. Minä en jaksa.” Sitä oli vaikea lukea. Me erilaiset ihmiset kohtaamme joulun erilaisissa elämäntilanteissa.

Kun katson näitä erilaisia kynttilöitä, ajattelen ensimmäisen joulun tapahtumia. Joulun evankeliumi kuuluu erotuksetta kaikille. Me leivomme joulupipareita samalla muotilla. Jumala ei toimi näin. Hän kohtaa jokaisen yksilönä. Jokainen on hänelle rakas ja tärkeä. Ensimmäisenä jouluna erilaiset ihmiset saivat toisistaan poikkeavissa olosuhteissa kuulla evankeliumin maailman Vapahtajan, Jeesus-lapsen syntymästä. Näin Jumala yhä toimii. Hän tulee sinne, jossa jouluun on ehditty valmistautua ja sitä odottaa. Hän tulee sinne, jossa joulua ei odoteta tai sitä ei jakseta edes viettää.

Joulu on toivon, ilon ja kiitoksen juhla. Se ei riipu meidän valmisteluistamme tai elämäntilanteestamme. Jumala on sen meille valmistanut lähettämällä poikansa Jeesuksen tähän maailmaan. Siksi kaikille kuuluu enkelin ilmoitus: ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra.” (Luuk. 2:10-11).

Kun katson näitä erilaisia kynttilöitä, tajuan jokaisen niistä täyttävän kynttilän tehtävän. Ne eroavat toisistaan, mutta niillä on sama tehtävä. Kukin niistä palaessaan valaisee ja lämmittää. Ei ole väliä, onko kynttilä pitkä tai lyhyt, paksu tai ohut, ryppyinen tai sileä.

Voisimmeko me oppia näistä kynttilöistä? Jos asetan lähimmäisen hyvän ja yhteisen edun omieni edelle, voin olla valon ja lämmön tuoja. Silloin yhteinen elämämme kulkee oikeaan suuntaan, kohti yhteistä vastuuta ja hyvinvointia. Joulua edeltää kirkkovuodessa paastonaika. Sen tarkoitus on johtaa meitä ottamaan mallia kynttilästä: kun itse pienenee, silloin valaisee ja lämmittää.

Pimeässä pienikin kynttilän liekki voi auttaa paljon. Kynttilän liekki ei valaise pitkälle, mutta pimeässä se voi olla elintärkeää. Samoin elämässä voi vaikeiden ja pimeiden aikojen apuna olla se joskus pienikin valo, joka nousee uskosta Jeesukseen ja hänen huolenpitoonsa meistä ihmisistä.

Kun katson näitä erilaisia kynttilöitä, kiitän Jumalaa hänen suurimmasta lahjastaan. Jouluna Jeesus syntyi ihmiseksi, meitä erilaisia ja erilaisissa elämäntilanteissa eläviä ihmisiä varten. ”Pieni liekki meille kertoo: Jumala on lähellä.”

Nämä erilaiset kynttilät kutsuvat meitä tekemään hyvää lähimmäisillemme, lähellä ja kaukana. Jokainen voi omalla tavallaan ja lahjoillaan palvella tänä jouluna. ”Pieni liekki pimeydessä nyt voi olla jokainen.”