Joulun kaipaus

Monia meidän suomalaisten suosituimpia joululauluja yhdistää yksi teema: kaipaus. Kaipaus sävyttää muutenkin joulunviettoamme. Joululaulut ovat siitä hyvänä esimerkkinä. Suomalaista jouluperinnettä tutkinut Sirpa Karjalainen toteaakin, että jouluna paetaan kahdenlaiseen nostalgiaan: toisaalta maaseudun ihannejouluun, toisaalta 1800-luvun perhekeskeiseen jouluun. Näistä vain jälkimmäinen on ollut todellisuutta, mutta edellistä vaalitaan sitäkin hellemmin. Sirpa Karjalaisen mukaan ”urbaani joulu elää nostalgian varassa”. Kaupunkilaisen silmien eteen kohoaa kuva menneisyyden joulusta, jossa kaikki on hyvää ja kaipaamisen arvoista. (Sirpa Karjalainen: Juhlan aika. Suomalaisia vuotuisperinteitä. WSOY 1998. S 227-230)

Nostalgia on kaipuuta, koti-ikävää tai kaipausta menneeseen aikaan, aivan erityisesti menneeseen hyvään aikaan. Silloin kaikki oli yksinkertaisempaa, luonnollisempaa, turvallisempaa ja aidompaa. Siitähän monet meidän joululaulumme ovat tänä iltana kertoneet. Nostalgiaan kuuluu, että ikävät muistikuvat häivytetään ja mieluisia korostetaan. Mennyt aika pyritään näkemään vastakohtana nykyhetkelle. Nostalgia ilmenee kaipuun tunteena menneisiin mieluisiin hetkiin, esimerkiksi lapsuuden juhlahetkiin ja ennen kaikkea jouluun.

Kaipaus liittyy jouluumme. Se tuli vahvalla tavalla esille juuri laulamassamme Vexi Salmen sanoittamassa Sydämeeni joulun teen –laulussa. Siinä yksinäinen joulunviettäjä kaipaa ikuisuutta ja rauhaa sisimpäänsä. Hän kokee ristiriitaa lumipuhtaan luonnon ja oman sydämensä tilan välillä. Syvä kaipaus nousee sisimmästä. Kokemus on sama kuin virsirunoilijalla: ”Kaipuu nousee sydämestä parempaan ja puhtaampaan.” (virsi 207:1) Yksinäinen joulunviettäjä ymmärtää, ettei joulu ole kiinni ulkonaisista tunnelman luojista tai ruuan ja juoman tai tavaran määrästä. Kaipuu ei ulotu vain lapsuuden jouluun tai vanhoihin hyviin aikoihin. Kyse on ihmisen syvimmästä kaipuusta Luojansa yhteyteen.

Ranskalaisen filosofi Blaise Pascalin mukaan sisimmässämme on Jumalan muotoinen tyhjä paikka, jonka vain Jumala voi täyttää. Voimme yrittää täyttää sitä kaikenlaisilla asioilla. Mutta mikään maailmassa ei voi tyydyttää kaipaustamme johonkin, joka kerta kaikkiaan kuuluu tämän maailman ulkopuolelle. Loppujen lopuksi vain Jumala voi tyydyttää kaipauksemme – siitä yksinkertaisesta syystä, että meidät on luotu Jumalan yhteyteen ja sinne sisimpämme kaipaa. Sydämessämme elää koti-ikävä.

Laulussamme yksinäinen joulunviettäjä valmistaa sydämeensä joulun. Sinne Jeesus-lapsi syntyy. Vexi Salmi on tavoittanut laulussa jotain samaa, josta vanhat kristityt ovat puhuneet. 1600-luvulla elänyt saksalainen mystikko Angelus Silesius kirjoittaa: ”Vaikka Kristus syntyisi tuhat kertaa Betlehemissä, mutta ei sinun sydämessäsi, niin iäksi olet kadotettu.” (Juhani Rekola: Beetlehem on kaikkialla. Kirjapaja 1974. S 9). Tähän kristinuskon salaisuuteen laulussa liitytään. Raamatun tapahtumat tulevat todeksi elämässämme aina uudelleen, päivästä päivään, vuodesta toiseen, joulusta jouluun.

Kaipaus on ihmisen osa. Kaipaus liittyy jouluumme. Joulun lapsi Jeesus on Jumalan antama vastaus ihmisen syvimpään kaipuuseen. Jeesus Kristus tuli ihmiseksi pelastaakseen meidät kaikesta pahasta ja korjatakseen särkyneen yhteyden Luojan ja luodun välillä. Hän on nimensä mukaisesti Immanuel, suomeksi ”Jumala on meidän kanssamme”. Joulu on juhla, joka viestii: olet arvokas, Jumalalle rakas ja tärkeä. Hän on kanssasi ja täyttää kaipauksesi. Hän lähetti ainoan poikansa maailmaan, jotta meillä olisi elämä, nyt tässä ajassa ja kerran taivaassa.

Siunatkoon hyvä Jumala joulumme!

Seppo Häkkinen