Uskon aarteet

Puhe seurakuntatapahtumassa 18.11.2012 Joutsenon kirkossa

Anoppini ja appeni ovat tehneet elämäntyönsä kansakoulun ja peruskoulun opettajina. Anoppini kertoi kerran, kuinka hän oli antanut oppilaille ainekirjoituksen aiheeksi ”Onni onnettomuudessa”. Joku oppilaista oli kirjoittanut vuolaasti siitä, kuinka kylän kauppias, Onni nimeltään, oli ajanut autollaan kolarin. Teksti vastasi kyllä otsikkoa, hyvinkin konkreettisesti, tosin opettaja oli kyllä tarkoittanut vähän muuta. Appeni puolestaan kertoi biologian kokeesta, joka käsitteli ihmisen anatomiaa. Yhtenä koekysymyksenä oli ”Ruoansulatus”. Yksi oppilaista oli kirjoittanut lyhyesti ja ytimekkäästi: ”Jos ruoka on jäässä, se pannaan kuumaan uuniin sulamaan.”

Kun sain puheenvuoroni aiheeksi ”Uskon aarteet”, minulle tuli vähän samanlainen tunne kuin edellä kertomillani oppilailla oli ainekirjoituksessa ja biologiankokeessa. Mitkä mahtaisivat olla Usko-nimisen miehen aarteet? Varmasti niitä voisi olla monenlaisia Uskon elämäntilanteesta ja elämänkatsomuksesta riippuen. Rahaa, omaisuutta, läheisiä ihmissuhteita, perhe, asemaa, arvovaltaa.

Entä jos kirjoittaakin uskon pienellä alkukirjaimella? Millaisia aarteita kristillinen usko tarjoaa? Miten ne poikkeavat isolla alkukirjaimella kirjoitetun Uskon aarteista?

Jeesus vertasi taivasten valtakuntaa kallisarvoiseen helmeen. ”Taivasten valtakunta on myös tällainen. Kauppias etsi kauniita helmiä. Kun hän löysi yhden kallisarvoisen helmen, hän myi kaiken minkä omisti ja osti sen.” (Matt. 13:45-46)

Kauppias löysi myytävänä olevan mittaamattoman arvokkaan helmen ja päätti myydä kaiken omaisuutensa hankkiakseen sen itselleen. Miksi? Koska kyseessä oli sellainen aarre, jonka arvo ylitti kaiken muun. Siinä oli jotain omistamisen arvoista. Kaikki hänen muu omaisuutensa vaikutti vähäarvoiselta sen rinnalla.

Vertauksesta ilmenee, että kauppias omisti useita vähemmän arvokkaita helmiä. Ehkä hän oli ostanut ne siinä toivossa, että ne tyydyttäisivät hänen kaipuunsa. Kuitenkin hän edelleen etsi jotakin todella merkittävää aarretta. Ja kun se ilmestyi näkyviin, hän iloiten myi kaiken entisen saadakseen omakseen tuon ainutlaatuisen arvokkaan aarteen.

Monet meidän ihmisten kiinnipitämistä aarteista ja arvoista ovat vähempiarvoisten helmien kaltaisia. Ne näyttivät arvokkailta ja täyttivät toiveemme joksikin ajaksi. Pohjimmiltaan kuitenkin edelleen kaipaamme jotakin parempaa. Omaisuuden haaliminen ei tuo onnea. Ei myöskään aseman tai vallan saavuttaminen. Edes hyvät ihmissuhteet ja rakkaat läheiset eivät täytä syvintä kaipausta. Ajallinen hyvä tuo hetken helpotuksen. Ne täyttävät monia tarpeita ja monet niistä ovat hyviä Jumalan lahjoja. Mutta silti jotain puuttuu.

Vanhan kristinopin ensimmäinen kohta kuuluu: ”Jumala on luonut ihmisen elämään hänen yhteydessään. Sentähden ihmissydän saa rauhan vain Jumalassa. Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen tunteminen ja Jumalan lapseksi pääseminen on elämämme kallein asia.” (KO 1) Tässä on kerrottu, mikä on syvin uskon aarre.

Ehkä vaikuttavin todistus Jumalan tuntemisen ihmeellisyydestä löytyy Paavalin kirjeestä Rooman siirtokunnan Filippin kristityille. Lueteltuaan kaikki saavutuksensa Paavali toteaa, kuinka mitättömiä ne ovat verrattuna Kristuksen tuntemisen rikkauteen: ”Mutta kaiken tämän, mikä oli minulle voittoa, olen Kristuksen tähden lukenut tappioksi. Pidän todella sitä kaikkea pelkkänä tappiona, sillä Herrani Kristuksen Jeesuksen tunteminen on minulle arvokkaampaa kuin mikään muu.” (Fil. 3:7-8a)

Paavali oli löytänyt uskon aarteen. Hänen kohdallaan oli toteutunut Kristinopin totuus: Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen tunteminen ja Jumalan lapseksi pääseminen on elämämme kallein asia. Tämän aarteen rinnalla kaikki muu näyttäytyi tappiolta ja turhuudelta. Uskossa Kristukseen Paavali oli löytänyt elämälleen merkityksen ja tarkoituksen. Hän oli päässyt vapaaksi syyllisyyden taakasta, sillä Kristus on ristinkuolemallaan vapauttanut meidät synnin vallasta. Hän oli päässyt irti kuoleman pelosta, sillä Kristuksen ylösnousemus on takeena iankaikkisesta elämästä. Hän oli päässyt vapaaksi häpeän ja riittämättömyyden kokemuksesta, sillä Kristukselle riittää ja kelpaa sellaisena kuin on.

Hyvät ystävät! Tällaiset uskon aarteet ovat tarjolla yhä edelleen. Ne ovat nimensä mukaisesti uskon aarteita, usko siis pienellä alkukirjaimella kirjoitettuna. Se tarkoittaa, ettei niitä voi ostaa tai ansaita. Uskon aarteet saa lahjaksi, uskossa Jeesukseen Kristukseen.

Seppo Häkkinen