Inkerin kirkko on merkki Jumalan todellisuudesta. Inkerin evankelis-luterilaisen kirkon vaiheisiin perehtyessä ei voi kuin ihmetellä sitä, että voimme tänään viettää juhlaa. Vaatimattomasta alusta alkoi 400 vuotta sitten kirkon kasvu. Se johti kaksisataa vuotta sitten kukoistusaikaan, jota seurasi puolestaan tuho. Sodat ja vallankumoukset, vainot ja karkotukset, pidätykset ja teloitukset veivät Inkerin kirkon kuoleman partaalle. Mutta kirkko nousi tuhkasta ja raunioista. Tänään se suuntautuu kohti tulevaisuutta. Inkerin kirkko on merkki Jumalan todellisuudesta.

Historia on välttämätön ymmärtääksemme nykyhetkeä. Se sitoo meidät osaksi yhteisöä, joka kurottaa ajassa taaksepäin. Ihminen ja yhteisö saavat juuret, kun niillä on historia. Vain sitä kautta voi suuntautua kohti tulevaa. Ilman historiaa ei ole nykyhetkeä eikä tulevaisuutta. Historian ymmärtäminen on itseymmärryksen edellytys, niin yksilölle kuin yhteisöllekin. Siksi on tärkeää, että juhlavuonna Inkerin kirkko tekee itseään ja historiaansa tunnetuksi niin Venäjällä kuin muuallakin maailmassa. Samoin on tärkeää muistaa edesmenneitä sukupolvia, jotka ovat tätä kirkkoa rakentaneet ja sen puolesta uhrautuneet. Siunattu olkoon heidän muistonsa.

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon puolesta lausun juhlivalle kirkolle ja kokoontuneelle kirkkokansalle parhaimmat onnittelut. Hyvä Jumala siunatkoon teitä ja Inkerin evankelis-luterilaista kirkkoa, läheistä sisarkirkkoa. Inkerin kirkko on merkki Jumalan todellisuudesta.

Nykyhetkeen ja tulevaisuuteen meitä kristittyjä ja kirkkojamme opastaa ja rohkaisee kuluvan viikon epistolateksti Efesolaiskirjeen toisesta luvusta:

Te ette siis enää ole vieraita ja muukalaisia, vaan kuulutte Jumalan perheeseen, samaan kansaan kuin pyhät. Te olette kiviä siinä rakennuksessa, jonka perustuksena ovat apostolit ja profeetat ja jonka kulmakivenä on itse Kristus Jeesus. Hän liittää koko rakennuksen yhteen niin että se kasvaa Herran pyhäksi temppeliksi, ja hän liittää teidätkin Hengellään rakennuskivinä Jumalan asumukseen.(Ef. 2:19-22)

Tästä lyhyestä katkelmasta avautuu kaksi tärkeää näköalaa niin kristityn osaan ja asemaan kuin kirkon elämään ja tulevaisuuteen.

Ensinnä apostoli sanoo:”Te ette siis enää ole vieraita ja muukalaisia, vaan kuulutte Jumalan perheeseen, samaan kansaan kuin pyhät.”Ytimenä on ajatus perheestä, joka on kautta aikojen ollut ihmisyhteisön perusyksikkö. Paavali käyttää tässä sanaa, jolla tarkoitetaan maahan muuttaneita ulkomaalaisia. Heillä ei ole kansalaisoikeuksia. Kristuksen kautta me olemme saaneet Jumalan kansan kansalaisoikeudet.”Nyt Jumala on Kristuksessa Jeesuksessa, hänen veressään, tuonut lähelleen teidät, jotka ennen olitte kaukana hänestä.”(Ef. 2:13) Kristuksen pelastusteon tähden me kuulumme Jumalan perheeseen. Pyhässä kasteessa Jumala on ottanut meidät perheeseensä jäseniksi. Siksi emme ole vieraita ja muukalaisia. Olemme Jumalan perheen jäseniä ja kuulumme hänen suojeluksensa ja huolenpitonsa piiriin.

Tästä nousee kristityn ja kirkon tehtävä. Julistus, yhteys ja palvelu ovat meille kristityille annetut tehtävät. Sitä varten Inkerin kirkko on ollut olemassa 400 vuotta. Siinä on sanottu sen tehtävä myös tulevaisuudessa. Hyvä sanoma, evankeliumi, on vietävä eteenpäin, yhteyttä Herraan ja toisiin on vaalittava ja kärsivää ihmistä on autettava. Kirkolle annetut ohjeet eivät ole monimutkaisia. Jumalan perheväen tehtävät ovat loppujen lopuksi yksinkertaisia.

Toiseksi apostoli sanoo: ”Te olette kiviä siinä rakennuksessa, jonka perustuksena ovat apostolit ja profeetat ja jonka kulmakivenä on itse Kristus Jeesus. Hän liittää koko rakennuksen yhteen niin että se kasvaa Herran pyhäksi temppeliksi, ja hän liittää teidätkin Hengellään rakennuskivinä Jumalan asumukseen.”

Paavali puhuu kirkosta temppelirakennuksena. Sen perustuksena on apostolien ja profeettojen opetus. Kristus on tässä temppelissä kulmakivenä, joka on kaiken kristinuskon perusta. Ilman sitä kiveä koko rakennus sortuu.

Kulmakivellä voidaan tarkoittaa rakennukseen kulmiin asetettua kahdelta sivulta veistettyä kookasta kiveä, jonka avulla vaaoin ja mittanuorin tarkkailtiin, että seinä nousi suoraan. Kulmakivellä voitiin tarkoittaa myös holvikaaren korkeimmalle kohdalle asetettavaa alaspäin kapenevaa kiveä, huippukiveä. Sen ansiosta kaaren muut kivet pysyvät paikoillaan. Tarkoitus on joka tapauksessa sama: Ilman kulmakiveä kaikki luhistuu.

Kristus on kulmakivi. Hänen varassaan lepää perustus, joka muodostuu apostoleista ja profeetoista. Sille perustukselle kaikki muu kirkossa rakennetaan. Kristinuskon perusta on laskettu apostolien aikana kaikkia tulevia aikoja varten. Kristus toimi apostoleissa Henkensä välityksellä. Siksi kirkko muodostui sellaiseksi kuin hän tahtoi. Kristillinen usko on apostolista uskoa. Niin me uskontunnuksessa yhä todistamme. Kristityn ja koko kirkon yhteinen tehtävä on huolehtia siitä, että kirkko aina säilyy sillä apostolisella perustalla, jonka kulmakivenä on Kristus. Silloin Raamatun sana on saanut sille kuuluvan merkityksen. Ilman tällaista perustaa ei Inkerin kirkko olisi vaikeuksien ja vainojen keskellä säilynyt. Ilman tällaista perustaa ei sillä myöskään olisi tulevaisuutta.

Kirkon salaisuus on kaikessa mukana oleva ja kaiken yhteen liittävä perusvoima, Kristus. Hän on seurakunnan kasvamisen ja rakentumisen perusedellytys. ”Hän liittää koko rakennuksen yhteen niin että se kasvaa Herran pyhäksi temppeliksi, ja hän liittää teidätkin Hengellään rakennuskivinä Jumalan asumukseen.”Elämänyhteydessä Kristukseen kirkon jäsenet ja siten koko kirkko voi rakentua hoitamaan sille annettua tehtävää. Tärkeintä on siis Pyhän Hengen työ. Kristuksen kirkko ei ole ihmisten luomus, ei samanmielisten ihmisten yhteenliittymä, vaan Jumalan säädös, Kristuksen luomus ja Pyhän Hengen voimasta elävä. Tällainen kirkko on aina ennen yksittäistä jäsentään, joka siihen liitetään pyhässä kasteessa. Sen vuoksi Kristuksen kirkko myös kestää eikä häviä.

Hyvät juhlavieraat, sisaret ja veljet Jeesuksessa Kristuksessa. Inkerin kirkko on merkki Jumalan todellisuudesta. Tänään katsomme taaksepäin kirkon 400-vuotiseen historiaan. Sen tapahtumat ovat tuoneet mukanaan luottamuksen Jumalaan. Kristus-perustalle rakennettu, apostolien ja profeettojen opetukselle nojautunut kirkko on kestänyt nousun ja tuhon, kasvun ja vainon vaiheet.

Tänään katsomme menneisyyden lisäksi tulevaisuuteen. Kristus-perusta kestää myös tulevina aikoina. Sen varaan on hyvä rakentaa tulevaisuutta. Juuri siksi on jatkuvasti huolehdittava siitä, että Raamatussa ilmoitettu apostolien ja profeettojen opetus saa rakentaa kirkkojamme. Siitä avautuu tehtävä yksittäiselle kirkon jäsenelle viedä evankeliumia eteenpäin, vaalia yhteyttä Herraan ja toisiin kristittyihin sekä auttaa ja rakastaa lähimmäistään.

Seppo Häkkinen