Puhe piispan adventtivastaanotolla 27.11.2011 Mikkelissä

Mikkelin hiippakunnan piispalla on ollut tapana järjestää kirkkovuoden vaihtuessa adventtivastaanotto. Mielelläni olen liittynyt tähän perinteeseen. Olemme puolisoni Marian kanssa iloisia, että olette ottaneet kutsun vastaan. Näin haluamme olla rakentamassa yhteyttä niin ihmisten kuin yhteiskunnan eri toimijoiden kesken.

Piispan adventtivastaanoton järjestämispaikka vaihtelee vuosittain hiippakunnan eri puolilla. Tällä kertaa olemme täällä Mikkelissä, hiippakunnan keskuspaikassa. Lausun parhaat kiitokseni Mikkelin seurakuntayhtymälle yhteistyöstä tämän vastaanoton järjestelyissä.

Adventin traditioihin on Suomeen Saksasta Ruotsin kautta tullut adventtikynttilöiden polttaminen. Yksi kynttilä sytytetään jokaisena neljänä adventtisunnuntaina. Tänään ensimmäisenä adventtina sytytämme ensimmäisen kynttilän. Kynttilät kuvaavat Jeesusta maailman valona. Niiden valomäärä lisääntyy sitä mukaa kuin joulu, valon juhla, lähestyy.

Kynttilä julistaa sanattomasti adventin sanomaa. Mielessäni on erityisesti kaksi asiaa.

Ensinnä palaessaan kynttilä itse pienenee. Samalla se valaisee ja lämmittää. Tällainen on nykyaikana voimakas vastakulttuurinen viesti. Minäkeskeiseen, omaan hyvinvointiin ja omien etujen varjelemiseen keskittyvään aikaamme adventti tuo toisenlaisen sanoman. Jos asetan lähimmäisen hyvän ja yhteisen edun omieni edelle, voin olla valon ja lämmön tuoja. Silloin yhteinen elämämme kulkee oikeaan suuntaan, kohti yhteistä vastuuta ja hyvinvointia. Joulua edeltävä paastonaika johtaa meitä ottamaan mallia kynttilästä: kun itse pienenee, silloin valaisee ja lämmittää.

Toiseksi pimeässä pienikin kynttilän liekki voi auttaa paljon. Sen olemme erityisesti tänä pimeänä syksynä huomanneet. Kynttilän liekki ei valaise pitkälle, mutta pimeässä se voi olla elintärkeää. Samoin elämässä voi vaikeiden ja pimeiden aikojen apuna olla se joskus pienikin valo, joka nousee uskosta Jeesukseen ja hänen huolenpitoonsa meistä ihmisistä. Hän itse lupaa: ”Minä olen maailman valo. Se joka minua seuraa, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.” Toivo merkitsee sitä, että kaikissa elämän vaiheissa ja tilanteissa voimme luottaa, että Jumala on kanssamme. Niin pimeää hetkeä ei elämässä ole, ettei Jeesus olisi kanssamme, vaikka emme sitä aina huomaisi tai tuntisi.

Adventin sanoma on viesti valosta, lämmöstä ja toivosta. Voimme olla välittämässä sitä toisillemme. Saamme itse elää siitä. Adventtivirsi kiteyttää osuvasti: ”Uskomme vahvista, luo tiellemme valoa, johdata elämään rikkaaseen, rauhaan ja hyvyyteen.” (Virsi 15:3b)

Seppo Häkkinen