Risti on ylpeytemme

Risti on kristinuskon tunnus. Se on mitä yksinkertaisin symboli. Samalla se on voimakas merkki, niin vahva, että kristinuskon alkuaikoina se merkitsi juutalaisille herjausta ja muille hulluutta (1 Kor. 1:23).

Kaksi vuosituhatta myöhemmin risti yhä edelleen jakaa ihmisiä. Joidenkin mielestä ristit on saatava pois julkisten tilojen seiniltä ja ihmisten kaulasta. Risti herättää vahvoja tunteita ja saa aikaan oikeudenkäyntejä ­- 2000-luvun Euroopassa!

* * *

Ristin perimmäinen tarkoitus on kuitenkin yhdistää. Jeesus tuli yhdistämään: ihmisen Jumalaan, ihmisen ihmisiin, ihmisen itseensä ja ihmisen koko luomakuntaan. Tämä toteutui ristillä ja ristin kautta.

Risti kertoo, millainen Jumala on. Samalla se paljastaa, millainen ihminen on.

Jeesuksen risti viestii: ”Tämän minä olen tehnyt sinulle. Tämän sinä olet tehnyt minulle.”

Ristissä on koko ihmiskuntaa yhdistävä voima. Siihen kiteytyy pelastushistoria, meidän ihmisten ja koko luomakunnan vapahdus synnin, kuoleman ja pahan vallasta.

* * *

Ilman ylösnousemusta risti merkitsisi tappiota. Ilman pääsiäistä pitkäperjantai olisi vain synkkyyttä ja toivottomuutta. Pohjimmiltaan risti on voiton merkki. Jeesuksen risti on Jumalan vastaus kuoleman hirmuvallan edessä.

Mitä enemmän risti tahdotaan piilottaa, sitä rohkeammin meidän kristittyjen tulee pitää sitä esillä. Risti on ylpeytemme, sillä Kristus on kuolemallaan voittanut kuoleman. Risti on kuoleman merkki, mutta samalla elämän puu. Se on rakkauden ilmaus.

Kyrillos Jerusalemilaisen kehotus 300-luvulla kasteelle valmistautuville oppilaille on yhä ajankohtainen: ”Älkäämme siis hävetkö Vapahtajamme Kristuksen ristiä, vaan olkoon se meidän ylpeytemme.”

Seppo Häkkinen Mikkelin hiippakunnan piispa