Päivän vieras -kirjoitus Itä-Häme -lehdessä 24.12.2013

Raivaussaha ja joulun sanoma

Voiko raivaussahan teränvaihto tuoda hengellisen oivalluksen? Niin minulle kuitenkin kävi reilu kuukausi sitten.

Aikomukseni oli raivata kotimme ja läheisen lammen väliltä kasvanut vesakko pois. Sitä varten vaihdoin autotallissa sahan runkoon siimapään tilalle kolmioterää. Terä kiinnitetään runkoon mutterilla, jonka aina kierrän ensin vaistomaisesti väärinpäin.

Kyse on vastakierreruuvista, joka on käännettävä päinvastaiseen suuntaan kuin mihin ruuvia tavallisesti väännetään. Ideana on, että tällöin sahan ollessa käynnissä ja terän pyöriessä mutteri ei vahingossa kierry auki, vaan pikemminkin kiristyy.

* * *

Kristinuskossa joutuu usein ”vastakierreruuvin” eteen. Moni asia on päinvastoin kuin yleensä maailmassa tuntuu olevan. Raamatussa monet asiat ovat ”väärinpäin”.

Se on suurin, joka on pienin. Jos haluat hallita, sinun tulee palvella. Se löytää elämän, joka kadottaa sen. Hengessään köyhä löytää hengelliset rikkaudet. Jumala valitsee sen, joka ei ole mitään. Se mikä on vähäistä ihmisten silmissä, on suurta Jumalan silmissä.

Apostoli Paavali ilmaisee tämän asian näin: ”Mikä maailmassa on hulluutta, sen Jumala valitsi saattaakseen viisaat häpeään. Mikä maailmassa on heikkoa, sen Jumala valitsi saattaakseen häpeään sen, mikä on voimakasta.” (1 Kor. 1:27)

* * *

Raivaussahan teränvaihto opetti minulle Jumalan logiikkaa. Se tulee esille erityisesti joulun sanomassa. Kaikkivaltias Jumala tuli ihmiseksi, syntyi neitsyt Mariasta pieneksi ihmislapseksi. Taivaan ja maan Luoja syntyi vaatimattoman eläinsuojan syöttökaukaloon eikä kuninkaan palatsiin tai hallitsijan linnaan.

Jumalan logiikka ei avaudu inhimilliselle järjelle. Uskon totuudet ovat usein paradokseja ja ymmärryksen ylittäviä. Totuuksia ne ovat, vaikka emme pysty niitä järjellämme käsittämään.

Jumalan ihmeistä ei pidä sanoa liian paljon. Siksi Katekismuskin kuvaa hyvin niukasti: ”Järjelle ymmärrettävällä tavalla on mahdotonta selittää, miten Jumala tuli ihmiseksi. Jumalan kätkeytyminen vähäiseen ja arkiseen on käsittämätön ihme, jonka vain usko voi nähdä ja ymmärtää.”

Tällaisesta ihmeestä joulun sanomassa on kyse. Minä en voi sitä ymmärtää enkä käsittää. Onneksi minun ei tarvitsekaan. Saan lapsen lailla uskossa kaiken sen omistaa, ihmetellen ja kiittäen hyvää Jumalaa.