Pääsiäinen pääosaan

Pääsiäinen on kirkkovuoden keskus. Ilman pääsiäisen tapahtumia ei olisi kristinuskoa. Jeesuksen ristinkuolema ja ylösnousemus ovat uskon ydin.

Yksittäistä kristittyä ja koko kirkkoa uhkaa alinomaa luisuminen pois uskon ytimestä. Tällöin sovitus ja ylösnousemus jäävät sivuun. Tilalle tunkee omatekoinen uskonnollisuus, jossa ihmisen omat kokemukset ja teot ovat kaiken mitta. Usein huomaamatta ajaudutaan ansaitsemaan pelastusta omilla saavutuksilla. Lopulta päädytään laskemaan toisten syntejä eikä omia puutteita enää edes tunnisteta.

Toisaalta keskukseen pyrkivät kehälliset asiat. Maailmassa on paljon merkittäviä kysymyksiä, jotka on kohdattava. Ne täyttävät kristityn mielen ja kirkon asialistan. Tärkeiden asioiden alle peittyy kaikkein olennaisin.

* * *

Pääsiäinen on uskon ytimessä. Pelastus annetaan lahjaksi. Jumalan rakkautta ei voi ansaita. Ensimmäisten vuosisatojen kristityt ilmaisivat tämän osuvasti: ”Hän pyhimmällä piinallaan, hän katkeralla kuolollaan ja ylösnousemisellaan toi meidät armoon avaraan.” (Virsi 95:2)

Itseensä keskittymisen ja toisten syntien tarkkailemisen sijasta on syvennyttävä ristin ihmeeseen ja ylösnousemuksen salaisuuteen. Sivuasioiden asemesta on kiinnitettävä huomio keskeisimpään, Kristuksen pelastustekoon.

Sanoma avarasta armosta rohkaisee luottamaan Kristukseen. Koska pelastus annetaan lahjaksi, jokaisen on lupa uskoa. Siksi ehtoollispöydässä sanotaan: ”… sinun puolestasi annettu … sinun puolestasi vuodatettu.”

* * *

Ylösnoussut Kristus lähetti seuraajansa julistamaan hyvää sanomaa ja tekemään rakkauden tekoja. Usko on Kristuksen seuraamista.

Kristuksen seuraaminen johtaa myös etsimään yhteyttä toisten kristittyjen kanssa, niin kirkon sisällä kuin kirkkojen välillä. Kristillinen todistus voi olla aito ja vakuuttava vain silloin, kun kristittyjen kesken toteutuu Raamatun kehotus: ”Tämä on se sanoma, jonka te alusta alkaen olette kuulleet: meidän tulee rakastaa toisiamme.” (1 Joh. 3:11)

Pääsiäisen sanoma yhdistää ja laittaa liikkeelle. Tänäänkin.