Kristityn nimi

Norjassa tapahtuneen joukkosurman tekijää on kuvattu uutisoinnissa muun muassa äärikristityksi, vakaumukselliseksi kristityksi ja kristilliseksi uskonkiihkoilijaksi.

Julkaisemassaan manifestissa massamurhaaja ei sano mitään kristinuskon sisällöstä, puhumattakaan opillisista kysymyksistä. Tämä johtuu siitä, että hän ei sanojensa mukaan itse ole kristitty uskonnollisessa, vaan pelkästään kulttuurisessa mielessä. Kyse ei siis ole henkilökohtaisesta uskosta Jeesukseen Kristukseen.

Väkivaltaan turvautuva joukkosurmaaja on jo teoillaan irtisanoutunut kristillisyydestä. Verityöt ovat yksiselitteisen tuomittavia. Niillä ei ole mitään tekemistä kristinuskon edustamien arvojen kanssa.

Joukkomurhaajan ”kristillisyyden” rinnastaminen kristinuskoon on sama kuin jokaisen muslimin leimaaminen terroristiksi. Paha on helppo ulkoistaa itsensä tai oman yhteisönsä ulkopuolelle. Se on vaarallista. Silloin jää piiloon se, että hyvän ja pahan rajalinja ei kulje minun ja sinun tai heidän ja meidän välillä, vaan minussa ja meissä. Ihmisluonnon pimeää puolta ei pidä vähätellä, vaan ottaa se todesta.

Julkisuudessa, varsinkin sosiaalisessa mediassa vellovassa keskustelussa on ilmaantunut puheenvuoroja, joissa on vaadittu esimerkiksi uskontojen kieltämistä sivistysvaltioissa ja ”jeesushörhöjen” temppelien repimistä maan tasalle.

Ratkaisu ei ole uskonnon kieltäminen, vaan pikemminkin sen opetusten ja arvojen mukaan eläminen.

Oslon piispa Ole Christian Kvarme sanoi viisaasti: ”Se mitä on tapahtunut, sotii kaikkea sitä vastaan, mitä kristillinen usko ja elämä on. Kirkkona meidän tulee nyt keskittyä kertomaan, mitkä ovat perustavanlaatuisia arvoja kirkossamme, uskossamme ja yhteiskunnassamme.”

Nyt on tarpeen koko yhteiskunnassa määrätietoisesti vahvistaa niitä asioita, jotka edustavat hyvää, totta ja oikeaa.

Virren 409 pyyntö on mitä ajankohtaisin: ”Kun kristityn on nimi mulla, tee siksi minut todella.” Näin voimme konkreettisesti osoittaa, millaisia arvoja kristinusko edustaa.

Seppo Häkkinen