Paastonajan alkaessa

Tänään on tuhkakeskiviikko. Tästä päivästä alkaa läntisen kristikunnan kirkkovuodessa 40 päivää kestävä paastonaika. Paasto päättyy pääsiäislauantaina.

Tarkat laskijat huomaavat, että tuhkakeskiviikon ja pääsiäislauantain väliin jää, nämä päivät mukaan luettuina, 46 päivää. Paastopäivien lukumääräksi tulee kuitenkin 40, koska sunnuntait eivät ole paastopäiviä.

Paastonajan tarkoituksena on valmistaa kristittyjä pääsiäisen viettoon, auttaa miettimään syntejämme ja puutteitamme sekä tekemään niistä parannusta. Samalla se kehottaa lähimmäisenrakkauden tekoihin.

* * *

Yleisessä keskustelussa paastolla tarkoitetaan useimmiten pidättäytymistä joistain asioista– ehkä tietyistä ruoista, makeisista tai muista herkuista, alkoholista, kenties jostain harrastuksesta tai television katselusta ja netissä surffailusta. Se on elämistä vaatimattomammin ja yksinkertaisemmin kuin tavallisesti. Tällainen on hyödyllistä ja terveellistä.

Apostoli Paavali kirjoittaa, ettei minkään – ei minkään luvallisenkaan – saa antaa hallita itseään (1. Kor. 6:12). Tämä on oivallinen paastoon sopiva kehotus. Paastonaika­na tulisi kysyä, voinko olla ilman jotakin, johon minulla on lupa? Vai onko ”se jokin” tullut sellaiseksi, etten voi olla sitä ilman? Onko siis ”se jokin” alkanut hallita minua? ”Se jokin” voi alkaa hallita niinkin, että se vie pois Jumalan ja lähimmäisten luota.

Paasto paljastaa riippuvuuksiamme. Tällainen paaston vaikutus on tarpeellista.

* * *

Onko paastonaika olemassa vain oman itsemme vuoksi? Onko paaston tarkoitus kääntyä sisäänpäin, keskittyä itseensä ja omaan hyvinvointiinsa?

Jumala sanoo profeetta Jesajan suulla: ”Toi­sen­lais­ta paastoa minä odotan: että vapautat syyttömät kahleista, irrotat ikeen hihnat ja vapautat sorretut, että murskaat kaikki ikeet, murrat leipää nälkäisille, avaat kotisi kodittomalle, vaatetat alastoman, kun hänet näet, etkä karttele apua tarvitsevaa veljeäsi” (Jes. 58:6–7).

Tällaista paastomme tulisi olla. Paasto johtaa ensinnä Jumalan eteen ja sieltä lähimmäisen viereen, näkemään hänen hätänsä ja auttamaan häntä. Paaston seurausta on elämän uudistuminen ja yksinkertaistuminen, mutta ennen muuta huomion siirtyminen itsekkäästä minästä kohti lähimmäistä ja hänen tarpeitaan.

Seppo Häkkinen

Mikkelin hiippakunnan piispa