Puhe Juva-mission tilaisuudessa 12.10.2014 Juvan kirkossa

Noin 45 vuotta sitten kiipesin isoja, puisia tikkaita pitkin Koikkalan mummolan vintille. Eihän sitä ikinä tiedä, millaisia aarteita löytää vintiltä, kellarista, liiteristä, autotallista tai romuvarastosta. Tämän totuuden jokainen pikkupoika tuntee.

Minun tutkimusretkeni mummolan vintille tuotti tulokseksi kasan tuohisia ”tötteröitä” ja tuohesta ommeltuja ”pikkukukkaroita”. Kalamiehet tiedätte, mitä nämä ovat. Virosten suku on täynnä kovia kalamiehiä. Löysin ullakolta ilmeisesti isoisäni tekemiä verkkokalastukseen tarpeellisia esineitä. Tötterön muotoinen tuohikieppi pujotettiin verkon yläpaulaan kohoksi, jotta verkko pysyy oikealla korkeudella. Pienen tuohisen kukkaron sisään laitettiin kiviä painoksi. Tuohikukkaro kiinnitettiin alapaulaan pitämään verkko suorana oikeassa syvyydessä.

Laitoin löytämäni aarteet talteen ja ne ovat kulkeneet mukanani vajaat viisi vuosikymmentä. Ne muistuttavat – paitsi vahvoista sukusiteistäni tänne Juvalle – siitä, että tarvitsemme elämässämme pinnalla pitäviä kohoja ja paikalla pitäviä pohjapainoja. Ilman kohoja elämän myrskyt ja vastoinkäymiset painavat pinnan alle, vievät elämänilon sekä elämisen mielen ja tarkoituksen. Ihminen tarvitsee asioita, jotka luovat iloa, toivoa, elämänuskoa. Ilman pohjapainoja puolestaan ihminen ajelehtii muiden ihmisten tai aatteiden armoilla vailla päämäärää. Ihminen tarvitsee sellaisia elämänarvoja, jotka luovat turvaa, kestävyyttä ja pysyvyyttä. Erityisesti tällaisia pohjapainoja tarvitaan silloin, kun eletään muutosten ja murrosten keskellä, on sitten kyse yksityisen ihmisen tai yhteisön muutoksesta.

Juvalla on vuosisatojen ajan opetettu kristinuskosta nousevia hyvän elämän arvoja. Ne on koeteltu mitä erilaisimmissa tilanteissa. Ne sopivat edelleen nykyihmisen kohoiksi ja pohjapainoiksi kaikenlaisissa elämän myrskyissä. Kuitenkaan kristinuskon keskeisin viesti ei ole arvoissa, vaan armossa. Siksi kristinuskon keskus on henkilö. Vanhan kristinopin ensimmäinen kohta kuuluu: ”Jumala on luonut ihmisen elämään hänen yhteydessään. Sentähden ihmissydän saa rauhan vain Jumalassa. Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen tunteminen ja Jumalan lapseksi pääseminen on elämämme kallein asia.” (KO 1) Tästä on tänä iltana ja koko Juva-missiossa kyse. Jeesuksen tunteminen ja Jumalan lapseksi pääseminen on elämämme kallein asia.

Savolaisilla on tapana sanoa: ”Tuskin kukaan on täydellinen, tai ainakin meitä on harvassa.” Harvassa taitavat olla ne, joilla aina olisivat kohot ja pohjapainot järjestyksessä. Silloin kun elämää pinnalla pitävät kohot ovat kadonneet tai vakautta luovat pohjapainot hävinneet, silloin kun olemme sotkeneet omat ja ehkä toistenkin asiat, silloin kun emme yllä hyvään elämään, muista, että juuri meitä syntisiä ja puutteellisia varten Jeesus on tullut maailmaan. Hän on tullut armahtamaan, antamaan anteeksi, antamaan voimaa elämään ja viemään kerran perille taivaan kotiin. Jeesus itse lupaa: ”Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys.” (Joh. 10:10b).