Puhe Kauneimmat joululaulut -tilaisuudessa 18.12.2011 Mikkelin tuomiokirkossa

”Kerran jokainen kynttilä on palanut loppuun ja jokainen tähti peittyy pimeään, vain Beetlehemin yössä syttynyt valo on sammumaton.”Tämä ajatus on yhden edeltäjäni, piispa Ilmari Salomiehen. Hän toimi hiippakuntamme piispana vuosina 1943-1951 ja sen jälkeen arkkipiispana vuoteen 1964. Hänen Kirsti-puolisollaan oli tapana viettää jouluaattona yksin pieni hetki joulukuusen äärellä. ”Kun aattoilta kaikkine asiaankuuluvine tapahtumineen oli tullut päätökseensä, lapset vuoteeseen siunattuina rauenneet onnelliseen uneen ja emännyyden huolet pantu syrjään seuraavaan aamuun asti, tämä äiti sytytti jo sammuksissa olleeseen kuuseen yhden ainoan kynttilän ja jäi sen valossa viettämään hiljaisen hetken pyhän yön tapahtumien ääressä ja omissa muistoissaan.”

Kun arkkipiispa Ilmari Salomies jäi leskeksi 1965, tämä muisto antoi hänelle voimia. Se synnytti joulun ytimeen vievän ajatuksen:”Kerran jokainen kynttilä on palanut loppuun ja jokainen tähti peittyy pimeään, vain Beetlehemin yössä syttynyt valo on sammumaton.”(Osmo Alaja: Anteeksi, kuka olikaan Ilmari Salomies. Otava 1983, s 228)

Ihmiselämä on hauras. Vastasyntyneen koko olemus, pienet kädet ja jalat, olematon paino viestivät elämän ihmeestä ja samalla sen hauraudesta. Sairaan ihmisen heikkous ja riutunut ruumis kertovat, kuinka hento voi olla elämän liekki. Yllättävä onnettomuus paljastaa, kuinka ohut on ihmiselämän raja. Vanhuksen voimattomuus, elämänpiirin kaventuminen ja lopullisen lähdön läheisyys muistuttavat elämän hauraudesta.”Kerran jokainen kynttilä on palanut loppuun ja jokainen tähti peittyy pimeään, vain Beetlehemin yössä syttynyt valo on sammumaton.”

Elämän hauraus näkyy myös siinä loputtomassa kiireessä, joka nykyisin tuntuu riepottelevan meitä. Luin hiljattain vinkkejä kiireisen jouluvalmisteluihin. Jos ei ehdi siivota, voi kastella kangastupon mäntysuopaan ja laittaa sen sohvan taakse. Jos ei jaksa leipoa pipareita, voi laittaa mausteita pellille lämpimään uuniin. Ja kaupan valmiista laatikkoruoista saa kuin itse tehtyjä, kun lorauttaa niihin kermaa ja lämmittää uunissa. Näppäriä ja käyttökelpoisia niksejä. Käyköhän meille joulun sanoman kanssa samalla tavalla? Kun on kiire, ei ehdi pysähtyä ja hiljentyä. Silloin on helppo tyytyä korvikkeisiin, kevyeen tunnelmaan ja aineelliseen hyvään. Ja silloin joulukin on ohi, kun tunnelma vaihtuu, ruoat on syöty ja juomat juotu, lahjat jaettu ja avattu. Onneksi joulu on enemmän.”Kerran jokainen kynttilä on palanut loppuun ja jokainen tähti peittyy pimeään, vain Beetlehemin yössä syttynyt valo on sammumaton.”

Joulun syvin ilo syntyy siitä, että Beetlehemin yössä on kerran syttynyt valo. Jouluna ihmiseksi syntynyt Jumala, Jeesus Kristus on valo. Hän itse lupaa: "Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo." (Joh. 8:12) Elämän haurauden, arvaamattomuuden, epävarmuuden ja pimeyden keskelle syttyy valo. Se ei sammu, vaikka ympärillä olisi pimeää. Se ei sammu, vaikka jatkuva kiire sävyttäisi elämää. Siksi joulu on toivon, ilon ja kiitoksen juhla. Se ei riipu meidän valmisteluistamme. Jumala on sen meille valmistanut lähettämällä poikansa Jeesuksen tähän maailmaan, pelastamaan meidät pimeydestä valoon.

Siksi saamme muistaa:”Kerran jokainen kynttilä on palanut loppuun ja jokainen tähti peittyy pimeään, vain Beetlehemin yössä syttynyt valo on sammumaton.”

Seppo Häkkinen