Lapsi keskellämme

”Te löydätte lapsen.” Luukkaan jouluevankeliumissa enkeli ilmoitti paimenille merkin syntyneestä Vapahtajasta. Seimeen kapaloitu lapsi on Kristus, Herra. (Luuk. 2:12)

Enkelin ilmoitus on vahva viesti lasten puolesta. Joulu on lasten juhla, ei vain ulkonaisesti, vaan ennen kaikkea sisällöllisesti.

Antiikin kreikkalais-roomalaisessa maailmassa lapsen arvo riippui sukupuolesta, terveydestä ja monista muista tekijöistä. Vastasyntyneiden heitteillejättö oli yleistä. Kristityt eivät hyväksyneet tällaista tapaa.

Kristityt löysivät lapsen. Heille lapsi oli jo ennen syntymäänsä itsenäinen olento, joka oli Jumalan varjeluksen alainen. Jumalan luomistyön vuoksi ihminen on pyhä. Jokaisella lapsella on oikeus elämään.

”Te löydätte lapsen” on kehotus meille toimia lasten hyvinvoinnin puolesta. Lasten oikeuksien sopimuksen juhlavuonna on erityisesti tarpeen muistuttaa jokaisen lapsen oikeudesta hyvään elämään. Monin paikoin maailmaa eivät toteudu edes perustarpeet jokapäiväisestä toimeentulosta ja huolenpidosta.

Hyvään elämään kuuluu myös lapsen oikeus uskoon ja Jumalaan. Tätä oikeutta emme saa riistää lapsiltamme. Pienestä pitäen opittu luottamus Jumalaan kantaa läpi elämän. Joulunaika tarjoaa hyvän mahdollisuuden pitää esillä kristinuskon perusasioita.

Lapsen oikeudet ovat aikuisen velvollisuuksia. Joulun sanoma johtaa toimimaan lapsen hyväksi, lähellä ja kaukana.

”Te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.” Ensimmäisenä jouluna Betlehemin tallin seimeen kapaloitu lapsi on merkki Jumalan tulemisesta meidän luoksemme. Samalla se on itse todellisuutta. Tässä lapsessa on Jumala todellisesti ihmisten keskellä. Hän on nimensä mukaisesti Immanuel – Jumala meidän kanssamme.

Jumala tuli ihmiseksi pelastamaan langenneen luomakuntansa synnin, kuoleman ja pahan vallasta. Joulun lapsi on Jumalan rakkauden merkki. Samalla hän on itse rakkaus.

Paimenet löysivät lapsen, kun he noudattivat saamaansa ilmoitusta. Meille annettu ilmoitus on Jumalan sana. Sieltä me löydämme joulun lapsen. ”Hän on Kristus, Herra.” (Luuk. 2:11)

Seppo Häkkinen