”Isä eli hyvän kuoleman.” Tämä Hanna Jensenin lause palkittiin hiljattain Lause-Finlandia -palkinnolla. Lause on Jensenin kirjasta 940 päivää isäni muistina. Kirjassaan Hanna Jensen kertoo muistisairaan isänsä elämän päätösjaksosta. Hän tiivistää nämä päivät lauseeseen ”Isä eli hyvän kuoleman”.

 Hyvä kuolema on saattohoidon tavoitteena. Tästä olemme tänä iltana keskustelemassa: miten hyvä kuolema toteutuu Mikkelissä ja sen lähialueilla.

Suomessa on vuosittain noin 15 000 parantumattomasti sairasta, jotka tarvitsevat saattohoitoa. Saattohoidolla tarkoitetaan kuolemaa lähestyvän ihmisen kokonaisvaltaista ja yksilöllistä hoitamista, jossa vastataan hänen fyysisiin, psyykkisiin, sosiaalisiin, hengellisiin ja henkisiin tarpeisiinsa, lievitetään hänen kipujaan sekä tuetaan hänen omaisiaan ja läheisiään.

Suomesta löytyy saattohoidon vahvaa ja arvokasta osaamista neljästä saattohoitokodista (Helsinki, Hämeenlinna, Tampere, Turku) sekä useista perusterveydenhuollon yksiköistä. Mutta kehittämistäkin on. Saattohoidossa tarvitaan monien ammattien yhteistyötä ja hyvää tiedonkulkua. Vapaaehtoisilla on tärkeä merkitys saattohoidossa. Seurakunnat voivat kouluttaa vapaaehtoisia yhteistyössä esimerkiksi järjestöjen kanssa. Vapaaehtoistoiminta tarvitsee hyvän organisoinnin; vapaaehtoisilla on oikeus koulutukseen, työnohjaukseen ja säännölliseen tukeen.

Kuolemasta ja kuolevan potilaan hoidosta ei ole helppo puhua. Tämä on tullut esille tämän vuoden Yhteisvastuukeräyksen yhteydessä. Keräysjulisteet ja television videoklipit jakoivat mielipiteitä jo ennen julkaisemista. Paikoin on ollut tavanomaista vaikeampaa löytää kerääjiä. Kuolema on vaikea aihe. Mutta vain avoimesti keskustelemalla voidaan saattohoitoa kehittää. Laadukas saattohoito palvelee niin kuolevaa potilasta kuin hänen läheisiään. Se tuo helpotusta myös hoitoon osallistuville ammattilaisille ja vapaaehtoisille. Saattohoito poistaa kaikilta tarpeetonta kärsimystä.

Yhteisvastuukeräys on Suomen tunnetuin kansalaiskeräys. Sitä on kuvattu lähimmäisenrakkauden kansanliikkeeksi, joka kokoaa vuosittain noin 40 000 vapaaehtoista talkoisiin keräämään varoja apua tarvitseville. Tässä ei ole kuitenkaan Yhteisvastuukeräyksen ainoa merkitys. Keräyksen toinen tärkeä tavoite on herättää huomiota ja keskustelua aiheista, jotka muutoin voisivat jäädä vaille yleisempää mielenkiintoa. Tässä tehtävässä se on onnistunut. Yhteisvastuukeräys on usein ennakoinut yhteiskunnan pinnan alla olevia kysymyksiä.

Kirkko haluaa mahdollistaa saattohoidon saatavuuden kaikkialla Suomessa, yhtä hyvin laitoksissa kuin kotihoidossa. Tänä vuonna Yhteisvastuukeräyksellä tuetaan koulutusta ja verkoston luomista, joilla edistetään laadukkaan saattohoidon saatavuutta mahdollisimman lähellä kuolevan potilaan kotia. Koulutusta annetaan kuolevien parissa työskenteleville ammattilaisille sekä vapaaehtoisille.

”Laadukkaan saattohoidon saatavuus sairaaloissa, terveyskeskuksissa ja hoivalaitoksissa, saati potilaiden kotona, on sattumanvaraista, koska sitä ei ole virallisesti integroitu osaksi julkista terveydenhoitoa”, sanoo Kuntoutus- ja kipupoliklinikan ylilääkäri Eero Vuorinen Kymenlaakson keskussairaalasta. Jos paikkakunnalla sattuu olemaan asiasta kiinnostuneita, potilas voi Vuorisen mukaan saada hyvääkin hoitoa. Valitettavan usein kuoleva kuitenkin toimitetaan alueen keskussairaalaan viimeisiksi päivikseen. Pahimmillaan se tarkoittaa satojen kilometrien etäisyyttä omaan kotiin ja rakkaisiin ihmisiin.

”Saattohoidossa Suomi on Euroopan mittakaavassa takapajula. Kun parantavat hoidot lopetetaan, kuoleva potilas jää monesti täysin ilman sovittua hoitosuunnitelmaa”, Vuorinen huomauttaa. ”Nykyisellään saattohoitopotilaat kuormittavatkin erikoissairaanhoidon päivystyspoliklinikoita ja osastoja, mikä on kallista myös yhteiskunnalle. Kuoleville potilaille saatetaan tehdä turhia tai jopa vahingoittavia toimenpiteitä”, Vuorinen kuvailee.

Sosiaali- ja terveysministeriön Saattohoitosuositusten (2010) mukaan jokaisella kuolevalla potilaalla on oikeus hyvään saattohoitoon tarpeidensa ja toiveidensa mukaisesti myös kotona, palvelutaloissa ja vanhainkodeissa, ei ainoastaan sairaaloissa.

Saattohoidosta on aikaisemmin puhuttu terminaalihoitona. Ensimmäisessä terminaalissa saatetaan lähtijää, toisessa terminaalissa ollaan saatettua vastassa. Tästä kertovat usein kuolemaa lähellä olevien kertomat unet. Kristillisen uskomme mukaan ihminen on matkalla taivaan kotiin. Ihminen on ”kahden maan kansalainen”. Jaakko Löytyn laulun sanoin ”ihmisen on määrä kotiin päästä kerran”. Tätä kotimatkaa tehdään yhdessä toisten kanssa. Saattohoito kuvaa jo sanana hyvin sitä, kuinka kuolevaa saatetaan. Viimeistä matkaa tehdään yhdessä.

Tämän illan teemana on saattohoito Mikkelissä. Tähän paneeliin on saatu Mikkelin alueen parasta saattohoidon asiantuntemusta ja osaamista. On tärkeää miettiä yhdessä, miten me täällä hoidamme parhaalla mahdollisella tavalla kuolevia, tuemme heidän läheisiään ja rohkaisemme hoitohenkilöstöä sen vaativassa työssä. Mitä me täällä omalla paikkakunnalla voimme tehdä sen hyväksi, että puitteet hyvälle saattohoidolle voisivat toteutua? Miten Mikkelissä voisi saada hyvää saattohoitoa?

Illan otsikko Saattaen perille nostaa esille yhden tärkeän näkökulman hyvään saattohoitoon. Kuolevan todelliseen auttamiseen kuuluu, ettei sairaan tarvitse ahdistuksessaan ja hädässään tuntea jäävänsä yksin. Juuri siksi on tärkeää löytää keinoja ja resursseja kehittää saattohoitoa koko terveydenhuollossa.

Saattohoidossa puhutaan kuolevan lähtörauhasta. Sillä tarkoitetaan levollisuutta ja turvallisuutta, jonka hyvä hoito voi tuoda. Juuri turvallisuuden tuominen on tärkeää erityisesti siinä vaiheessa, kun elämä pian päättyy. Arvokkaaseen kuolemaan liittyvät hyvä kuolevan hoito, hyvä kivun hoito ja potilaan tahdon kunnioittaminen. On tärkeää ymmärtää kuolevan tarpeet, auttaa toivon ja tarkoituksen etsimisessä sille ajalle, mikä on jäljellä. Kuolevan vierellä on hyvä viipyä viime hetkeen asti: rakastavan hoidon ja huolenpidon tulee ulottua kuolemaan asti. Sen jälkeen saamme kristittyinä lausua hautaan siunaamisen johdantosanojen mukaan ”Kristukseen turvaten jätämme hänet Jumalan käsiin.” Saattaen perille.