Ilman pyhää on vain arkea. Jos elämä on vain arkea, kukaan ei sitä jaksa loputtomiin. Siksi Suomen evankelis-luterilainen kirkko on halunnut nostaa yhteiseksi painopisteeksi pyhän. Se on merkinnyt kolmen vuoden aikana puhetta Pyhästä isolla alkukirjaimella kirjoitettuna, siis Jumalasta. Se on tarkoittanut myös perehtymistä pyhään aikaan, toisin sanoen elämän rytmiin, pyhäpäivään ja pyhän kohtaamiseen. Se on sisältänyt lisäksi pysähtymistä luomakunnan kysymysten äärelle; mikä on vastuumme luonnosta, millaiset ovat elämäntapamme ja –arvomme?

Tämä seminaari on osa Pyhä-painopisteen päätöstä. Kolmen vuoden aikana olemme kirkossa vakuuttuneet siitä, että ilman pyhää on vain arkea. Siksi sekä yksilö että yhteiskunta tarvitsee pyhää, sekä pienellä että isolla alkukirjaimella kirjoitettuna.

Raamatun mukaan ihminen on kutsuttu olemaan osallinen Jumalan pyhyydestä: ”Olkaa siis pyhät, sillä minä olen pyhä.” (3 Moos. 11:45) ”Olkaa pyhät, sillä minä, Herra, teidän Jumalanne, olen pyhä” (3 Moos. 19:1, 20:7).

Ihmisen kutsumuksena on elää yhteydessä Jumalaan ja noudattaa hänen tahtoaan. Jumala edellyttää eettistä elämäntapaa, joka vastaa hänen pyhää olemustaan. Tästä seuraa kaksi asiaa.

Ensinnä: Pyhän edessä ihminen kokee pienuutensa ja mitättömyytensä: ”En täytä pyhyyden mittaa.” Vanhan testamentin profeetta Jesajan kokemus on tästä tyypillinen. Pyhän Jumalan läheisyydessä hän tunsi epäpuhtautensa ja syntinsä: ”Voi minua! Minä hukun, sillä minulla on saastaiset huulet, ja minä asun kansan keskellä, jolla on saastaiset huulet: sillä minun silmäni ovat nähneet kuninkaan, Herran Sebaotin. (Jes. 6:5). Tällainen kokemus johtaa meidät Kristuksen luo, hänen, joka on täynnä armoa ja totuutta. (Joh. 1:14) Hän sanoo: ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.” (Matt. 11:28.)

Toiseksi Pyhä Jumala edellyttää oikeudenmukaista yhteiselämää. Esimerkiksi Aamoksen kirjassa tulee esille, kuinka myös yhteiskunnalliset synnit loukkaavat Jumalan pyhyyttä (Aam. 4:1-3). Loisteliasta elämää rakastavat Israelin naiset yllyttivät miehensä sortamaan kurjia ja käyttäytymään väkivaltaisesti köyhiä kohtaan. Rikkaiden häikäilemättömyys haastoi Jumalan pyhyyden vastaansa. Siksi profeetta sanoo: ”Pyhyytensä kautta on Herra Jumala vannonut: Teille koittaa aika, jolloin teidät raahataan pois väkäpiikeillä, kalakoukuilla viimeisintä myöten.” (Aam. 4:2). Jumalan pyhyydellä on seurauksensa yhteiselämälle, siis yhteiskunnalle.

Jumalan pyhyys on syvin ja ankarin mahdollinen vastavoima sekä yksilöiden että yhteiskunnan vastuuttomuudelle ja itsekkyydelle kaikkina aikoina. Jumalan pyhyys haastaa meidät yksilöinä ja yhteiskuntana tarkistamaan suhdettamme työhön, perheeseen, ajankäyttöön, lähimmäiseen. Se ohjaa tarkastelemaan yhteiskuntamme rakenteita yhteisen hyvän, oikeudenmukaisuuden, ihmisarvon ja koko luomakunnan hyvinvoinnin näkökulmasta. Pyhä suojelee ihmisyyttä ja maailmaa.

Seppo Häkkinen