Tehän tunnette Herramme Jeesuksen Kristuksen armon: hän oli rikas mutta tuli köyhäksi teidän vuoksenne, jotta te rikastuisitte hänen köyhyydestään. Annan vain neuvon tässä asiassa. Siitä on hyötyä teille, jotka viime vuonna olitte alkamassa tätä työtä ja myös olitte siihen halukkaita. Saattakaa työnne nyt loppuun! Halusitte sitä innokkaasti, viekää se siis päätökseen mahdollisuuksienne mukaan! Jos antajalla on hyvää tahtoa, hänen lahjaansa pidetään arvossa sen mukaan, mitä hänellä on, eikä vaadita sellaista, mitä hänellä ei ole. Tarkoitus ei toki ole, että muiden tilanteen helpottuessa te joutuisitte tiukalle. Kysymys on vastavuoroisesta jakamisesta. Nyt on teillä yllin kyllin ja voitte lievittää heidän puutettaan, sitten voivat taas he yltäkylläisyydestään lievittää teidän puutettanne, ja näin toteutuu oikeus ja kohtuus. Onhan kirjoitettu:- Sillä, joka oli koonnut paljon,ei ollut liikaa,eikä siltä, joka oli koonnut vähän,puuttunut mitään. (2. Kor. 8: 9-15)

Kuvia irti leikatuista päistä seipään nokissa. Ihmisiä ristiinnaulittuina ja elävältä haudattuina. Hyökkäyksiä kirkkoon ja silmitöntä ampumista. Itkeviä naisia ja lapsia pommitettujen kotiensa raunioilla.

Viime aikojen uutisia on ollut ahdistavaa seurata. Tapahtumat Irakissa, Syyriassa, Ukrainassa, Israelissa ja Gazassa, Afganistanissa, Nigeriassa eivät jätä rauhaan. Sisariamme ja veljiämme tapetaan, kidutetaan, ajetaan kodeistaan. Opimme uusia, julmia nimiä: ISIS, Boko Haram. Taliban on jo liiankin tuttu.

Meidän on mahdotonta uskoa, että joillekin viha on rakkautta tärkeämpi. Emme voi käsittää, että joillekin kuolema on elämän tarkoitus, toisuskoisen tappaminen elämän päämäärä ja tie paratiisiin. Me länsimaalaiset kristityt toisella puolella maailmaa emme voi ymmärtää kansanmurhaa. Olemme avuttomia ja neuvottomia, vaikka Raamattumme tuntien uutisten ei pitäisi olla yllätys.

Avuttomuudessamme ja neuvottomuudessamme emme kuitenkaan pääse apostolin sanoista: Kysymys on vastavuoroisesta jakamisesta. Kaikki kristityt kuuluvat yhteen. Jos yksi jäsen kärsii, kaikki kärsivät sen kanssa. Siksi koko maailman kristittyjen on autettava ja tuettava toisiaan. Kyse on keskinäisestä yhteenkuuluvuudesta. Kristuksen kirkko on yksi.

Mitä siis voimme tehdä? Miten muuttaa apostolin sanat vastavuoroisesta jakamisesta konkreettisiksi teoiksi?

Ensinnäkin voisimme rukoilla vainottujen sisartemme ja veljiemme puolesta. Irakin piispat kirjoittivat väkivaltaisuuksiin liittyen: "Olemme ylpeästi kristittyjä emmekä luovu uskostamme mistään syystä tai minkään hirmuteon tähden." En tiedä, onko meillä kaiken hyvinvoinnin keskellä tällaista uskoa. Toivoisin, että mekin olisimme sellaisia uskovia, joiden sanat vastaavat tekoja. He ovat rohkeita kristittyjä. Nyt he erityisesti tarvitsevat esirukouksiamme.

Toiseksi voisimme toimia: voimme puhua ja vaikuttaa ahdinkoon joutuneiden puolesta ja lahjoittaa aineellista apua niille järjestöille, jotka toimivat noilla vaikeilla alueilla. Apostoli puhuu oikeudesta ja kohtuudesta: Kysymys on vastavuoroisesta jakamisesta. Nyt on teillä yllin kyllin ja voitte lievittää heidän puutettaan, sitten voivat taas he yltäkylläisyydestään lievittää teidän puutettanne, ja näin toteutuu oikeus ja kohtuus. Nyt on oikeus ja kohtuus auttaa kärsiviä sisariamme ja veljiämme.

Kolmanneksi voisimme pitää uskollisesti esillä evankeliumin sanomaa. "Tiedän, kuinka paljon kärsitte, tiedän, että teiltä on ryöstetty kaikki. Olen kanssanne uskossa häneen, joka voitti pahan". Näin vakuutti paavi Franciscus lausunnossaan kristittyjen tilanteesta Irakissa. Tätä meidänkin on julistettava. Jumalan maailmassa hyvä voittaa pahan. Pahan valta on jo murrettu, kun Jeesus on kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan sen voittanut. Pahan ja väkivallan kierrettä ei katkaista koskaan kostolla ja uudella väkivallalla. Nyt tarvitaan evankeliumin julistamista, työtä rauhan ja sovinnon puolesta, dialogia uskontojen välillä.

Rukoilemme:

Pyhä Jumala, taivaallinen Isämme.

Sinun puoleesi käännymme, kun maailman rauhattomuus ja väkivalta ahdistavat meitä. Tunnemme voimattomuutta kaiken sen pahuuden edessä, josta päivittäin kuulemme. Uutisten takaa aavistamme jotain inhimillisestä hädästä – aavistamme perheiden, lasten ja vanhempien hädän ja kärsimyksen. Itse olemme turvassa, mutta lähimmäisemme Gazassa ja Israelissa, Ukrainassa, Syyriassa, Irakissa ja Nigeriassa ja monissa muissa maissa elävät pelossa, epävarmuudessa ja menetysten keskellä. Heidän puolestaan rukoilemme sinua, laupias Jumala. Armahda meitä.

Rukoilemme vainottujen kristittyjen puolesta. Olemme yhtä Kristuksessa niiden veljien ja sisarten kanssa, jotka ovat joutuneet ahdinkoon. Heidän kärsimyksensä on myös meidän kärsimystämme. Rukoilemme myös kaikkien muiden puolesta, joita vainotaan heidän uskonsa takia. Rukoilemme, että inhimillisyys voittaisi ja ihmisarvo pidettäisiin kunniassa.

Pyhä Jumala, katso maailman puoleen. Maailmassa tehdään raakuuksia ja viattomat kärsivät. Terrorismi, kriisit ja sodat repivät kansoja ja aiheuttavat suunnatonta hätää. Ohjaa maailmaasi rauhan tielle. Auta kansoja ja niiden johtajia tekemään kaikkensa rauhan puolesta. Auta myös meitä tekemään voitavamme niiden puolesta, jotka nyt kärsivät. Aamen.